Etusivu Rulluddenin kirjahyllystäHuvilaelämää vuodesta 1873 > |
Alfred Kihlmanin jälkeläisiin kuuluu kaksi kirjailijaa: Christer Kihlman ja hänen isänsä, yleisemmin suomalaisen kirjallisuuden ruotsinnoksistaan tunnettu Bertel Kihlman. Mutta lukijoita olivat Rulluddenissa kaikki. Huvilan kirjasto oli monipuolinen ja monet kirjat tarinoineen siirtyivät sukupolvelta toiselle. Rulluddenissa asui kielitaitoista ja matkustellutta väkeä. Lorenzo Kihlman, joka oli koulutukseltaan juristi, oli mm. mukana hallitusdelegaatiossa joka vieraili Euroopan pääkaupungeissa hakemassa tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Hänestä tuli myös Suomen ensimmäinen Pariisin ja Madridin suurlähettiläs. Ranskan kielen sanakirja (kuvassa) on vuodelta 1835. Siinä on Alfred Kihlmanin nimikirjoitus vuodelta 1858 ja Lorenzo Kihlmanin vuodelta 1881. Ida Kihlman, Lorenzon puoliso, saattoi tarttua Mathilda Langletin kirjoittamaan, vuonna 1884 painettuun kirjaan "Perheenemäntä, maalla ja kaupungissa" etsiessään ohjeita Villa Rulluddin emännöintiin. Langlet kirjoittaa kirjassaan myös huvila-asukkaalle. Ajan muiden vastaavien kirjojen tapaan kirjan alussa käsitellään perheenemännän yleisiä velvollisuuksia: hänen velvollisuuksiaan miestään, lapsiaan ja palvelusväkeä sekä häntä itseään kohtaan ja vielä perhettä ja sukua kohtaan. Sen jälkeen päästään esimerkiksi kalahyytelöiden valmistuksen kautta puutarhanhoitoon ja käsitöihin. |
Ida Kihlmania ja hänen lukuharrastustaan kuvaa Alma Söderhjelm, Suomen ensimmäinen naisprofessori mm.: "Häntä ympäröivä atmosfääri, rauhallinen, harmoninen ja viileä, oli juuri hänelle ominainen. Häntä olisi voinut kutsua joutilaaksi, jollei olisi tiennyt hänen viettävän hyvin toimeliasta elämää. Kaikesta rauhallisuudestaan ja onnellisesta olotilastaan huolimatta hän ei ollut ollenkaan poroporvarillinen, päinvastoin. Hän luki paljon ja hänellä oli terveet ja hyvät mielipiteet kirjoista. Hän oli syvemmin kiinnostunut taiteesta ja teatterista, kuin ulkoa voi havaita." Lorenzo Kihlman sai 8-vuotiaana, vuonna 1869, joululahjaksi Tukholmassa painetun ja hienoilla värikuvilla varustetun "Tonttu-ukko" vuosikirjan. Kirjan ensimmäinen tarina alkaa näin: "Claes ja Karoliina olivat riemuissaan. Isä oli päivällä luvannut näyttää heille paljon puhuttua aurinkomikroskooppia. He saisivat nähdä miltä kärpänen näyttäisi niin suurena, että sen jalka ei mahtuisi edes seinälle ja yksi ainoa kärpäsen silmä täyttäisi yksistään koko seinän." |