Etusivu Huvilarakennukset Alfred Kihlman Laivalla Espooseen Huvilaelämää Lasten Rulludden Juhla ja arki RulluddenissaHuvilaelämää vuodesta 1873 > |
Villa Rulluddissa elettiin ensimmäiset vuodet suhteellisen vaatimattomissa puitteissa. Huvilarakennus oli useita vuosia vain melko niukasti viimeistelty. Muutos kuitenkin tuli, kun Lorenzo Kihlman meni vuonna 1889 naimisiin. Kun nuoripari oli tulossa Rulluddeniin, piti useita vuosia maalaamattomina olleet ikkunanpielet ja verannan portaat maalata. Myös sali tapetoitiin, samoin muutamia muita huoneita. Lorenzon erityisestä toivomuksesta myös piano tuotiin huvilalle kaupunkiasunnosta soittotaitoista Ida-nuorikkoa varten. Se kuljetettiin Helsingistä vesitse, kuten tuohon aikaan muutkin huvilalle tuotavat tavarat. Kerrotaan, että juuri kun oli päästy Rulluddeniin asti ja pianoa oltiin nostamassa maihin, nousi kova rajuilma. Piano kannettiin venevajaan ja siellä nuori Ida-rouva soitti ensimmäiset tahtinsa, kuin soivana tervehdyksenä huvilalle. |
Tukholman varakkaat porvarit ja aatelisto hankkivat jo 1600- ja 1700-luvuilla kaupunkinsa ulkopuolelta tiloja, jonne muuttivat kesäksi. Myös Venäjälle syntyi kesäasutusta jo 1700-luvulla. Suomeen tapa tuli sekä idästä että lännestä. Kun Rulluddenin ensimmäinen rakennus valmistui vuonna 1873 sen asukkaat kuuluivat Helsingin läntisen saariston varhaisimpiin kesäasukkaisiin. Vierailut ja juhlat kuuluivat Rulluddenin kesänviettoon. Villa Rulluddissa niiden järjestämisen - samoin kuin koko laajan taloudenpidon - mahdollisti uuttera, lähes aina työssä oleva palveluskunta. 1930-luvulla Rulluddenissa asui enimmillään kuusitoista, useimmiten yksitoista henkeä. Christer Kihlman muistaa, että keittäjinä olivat talvihuvilan puolella Mimmi ja kesähuvilan puolella Sofia tai Soffi. Talvihuvilassa oli lisäksi sisäkkö Edith, jolla oli musta puku ja valkea esiliina, kuten sisäkölle kuuluu. Talvihuvilassa oli myös lastenhoitaja, siellä kesän ajan asuvia, vanhempansa traagisesti menettäneitä lasten serkkuja varten. Ja kesähuvilassa oli toinen lastenhoitaja. Nykypäivänä ajatus siitä, että viisi aikuista ja kuusi lasta tarvitsevat viiden hengen palveluskunnan huolenpitoa, voi tuntua hiukan ylimitoitetulta. Toisaalta kannattaa ottaa huomioon, että 1930-luku muistutti monessa suhteessa enemmän 1890-lukua kuin 1990-lukua, toteaa Christer Kihlman novellissaan "Fjärilar och svampar på Rulludden". |