Etusivu Huvilaelämää vuodesta 1873Huvilaelämää vuodesta 1873 |
Ajatus kesänvietosta yksinkertaisissa oloissa, "maalaismaisesti", yleistyi Suomessa 1800-luvun loppupuolella sivistyneistön ja varakkaiden kaupunkilaisten keskuudessa. Se liittyi yleisempään eurooppalaiseen luonnon ihailuun ja ajatukseen luonnon turmeltumattomasta puhtaudesta. Vuonna 1865 Suomi oli saanut maalain joka mahdollisti tonttien lohkomisen huvilarakentamiseen ja pian sen vaikutus näkyi pääkaupungin läheisillä rannikoilla ja saaristossa. "Olemme ensimmäiset ihmiset, jotka ovat tunkeutuneet tähän pyhäkköön", kirjoitti Alfred Kihlman sukulaisilleen Villa Rulluddin alkuajoista.
|
Huvilaelämä sellaisenaan edusti eräänlaista irtiottoa kaupunkielämän rutiineista ja velvollisuuksista, kesän juhlimista. Toisaalta se tarkoitti vaivalloista muuttoa talviasumista yksinkertaisempiin oloihin, työlästä taloudenpitoa ja kaupungin mukavuuksien puuttumista. 1800-luvun luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen kesäasunnoissa ei vain käväisty viikonloppua viettämässä tai lyhyellä lomalla, vaan huvilalla asuttiin yleensä koko kesä. Esimerkiksi Lorenzo Kihlman, Alfred Kihlmanin toiseksi vanhin poika, työskenteli ja asui perheineen Vaasassa 1890-luvun alkupuolella, mutta kesäksi koko perhe muutti Espooseen Villa Rulluddiin. |