Etusivu Höyrylaivalla Helsingistä Espooseen |
Kun Helsingissä asuvista Kihlmaneista tuli huvila-asukkaita 1870-luvulla, matka maitse Helsingistä Rulluddeniin oli pitkä ja hankala. Turun radan valmistuttua 1900-luvun alussa junalla pääsi matkustamaan Espoon asemalle ja sieltä hevoskyydillä Rulluddeniin, mutta matkan teko oli edelleen melko hidasta ja vaivalloista. Vasta Jorvaksentien (nykyisen Länsiväylän edeltäjän) valmistuminen 1930-luvun lopulla toi maantieyhteyden, joka lyhensi ja nopeutti huomattavasti matkaa. Niinpä Rulluddeniin kuljettiin suurelta osin meritse. Meritie oli tärkeä myös seudun vakituisille asukkaille, maanviljelijöille, kalastajille ja käsityöläisille, joiden piti saada tuotteitaan kaupaksi pääkaupunkiin. Helsingistä länteen oli syntynyt rannikkoliikennettä jo 1800-luvun puolivälin tienoilla. 1800-luvun lopulla suuresti vilkastunut tonttien myyminen ja huviloiden rakentaminen sekä edellytti että edesauttoi höyrylaivayhteyksien lisäämistä. 1870-luvun alussa Skärgårds-Trafiks-Aktiebolaget niminen yhtiö aloitti säännöllisen höyrylaivalinjan Helsingistä rannikkoa pitkin Kirkkonummelle asti. 1900-luvun alkupuolella Aktiebolaget Sommaröarna ryhtyi kaavoittamaan ja myymään tontteja Suvisaaristosta ja perusti vuonna 1911 erillisen yhtiön laivaliikennettä hoitamaan. Siihen saattoivat liittyä osakkaiksi myös palstan- ja huvilanomistajat, jotka saivat vastikkeeksi osakkuudestaan alennusta matkan hinnasta. Säännöllinen vuorolaivaliikenne teki mahdolliseksi jopa päivittäiset työmatkat Helsinkiin. Silloin työssä kävijä saattoi asua huvilalla myös loma-ajan ulkopuolella. Villa Rulluddista itään oli Sälörin laivalaituri, mutta sinne oli huvilalta matkaa. Ennen Rulluddenin oman laivalaiturin valmistumista käytettiin läheisen Granholmenin saaren laituria, josta matkustajat ja tavarat soudettiin Rulluddeniin.
|
1900-luvun alussa Rulluddenin höyrylaivalaituri näytti komealta lippuineen ja punaiseksi maalattuine uimahuoneineen. Mereltä tulijalle laituri oli portti maailmaan, jossa vallitsi huvilaelämän aika ja vapaus. "Miten myrskyävin ilon- ja vapaudentuntein juoksinkaan höyrylaivalaiturilta", muisteli Lorenzo Kihlman (1861-1949) tuntojaan koulun loputtua ja kesäloman alettua. Tuolloin koulu loppui 15. kesäkuuta ja Lorenzo tuli laivalla Sälöreniin, sillä Rulluddenin omaa höyrylaivalaituria ei vielä ollut. Kun Lorenzo vietti myöhempiä kesiään huvilan isäntänä ja isoisänä, lapsenlapset muistavat hänen säännölliset tapansa. Joka päivä isoisän syötyä lounaansa kello 12.30 Rulludden hiljeni, silloin ei saanut pitää meteliä huvilan läheisyydessä. Kello kolme iltapäivällä siesta oli ohi ja isoisä lähti kävelemään kohti laivalaituria ja uimaan. Höyrylaivalaiturin lisäksi huvilalla oli myös kaksi muuta laituria, joten valinnan varaa uimapaikkojen suhteen oli. Keittiössä ahertavan palvelusväen uimapaikka oli kuitenkin kaislikossa lepikon takana, sinne ei näkynyt huvilalta. 1800-luvun puolella Espoon rannikolla kerrotaan liikennöineen laivoja nimeltä Aina, Ilo, Löjtnant Ziden, Thor, Thyra ja Adlercreutz. 1900-luvulta taas muistetaan Westra Skärgården, Helsingfors Skärgård, Tiira ja Sommaröarna I ("Ettan") ja Sommaröarna II ("Tvåan" tai "Skakan"). Vilkkaimpina aikoina, esimerkiksi vuoden 1930 tienoilla, ainakin Sommaröarna II -laiva ajoi pitkän sesongin, jäiden lähdöstä meren jäätymiseen asti. Silloin oli useilla huvilanomistajilla tapana hakea joulukuusi omalta tontilta. |