Tomi Meilahti,
Research Technician

Tässä numerossa tapaamme mikromekaanikko Tomi Meilahden. Hän työskentelee Oxford Instruments Analytical Oy:n tuotekehitysyksikössä ja siellä pääasiassa röntgenfluorenssimenetelmällä ja laserilla toimivien analysaattoreiden kehittämistehtävissä. Tomilla on takanaan jo pitkä kokemus yrityksen tuotekehityksestä, sillä hän tuli palvelukseen heti Kelloseppäkoulusta valmistuttuaan vuonna 2000. Eikä hän silloinkaan tullut täysin vieraaseen yritykseen, sillä hän oli suorittanut myös työharjoittelunsa ja tehnyt lopputyönsä samaiseen yrityksen tuotekehitysyksikössä.

Oxford Instruments Analytical Oy on osa tunnettua, maailmanlaajuista tuotanto- ja kehittämisyhtiötä. Se ei sijaitse Suomessa sattumalta, sillä sen tunnetuimpien tuotteiden, XRF-laitteiden varhaiset edeltäjät kehitettiin ja valmistettiin aikanaan Outokumpu Oy:ssä ja Metorex Oy:ssä. Oxford Instruments Analytical Oy:ssä Espoon Leppävaarassa työskentelee kaikkiaan kahdeksan Kelloseppäkoulusta valmistunutta mikromekaanikkoa ja kaksi kelloseppää.

Toimin tutkimusteknikkona (Research Technician) tuotekehitysyksikössämme, joka tekee tutkimus- ja kehittämistyötä (tutkimus- ja kehittäminen t&k, Research and Development R&D). Yksikkömme nimi on Centre of Exellence for Handheld XRF, eli kannettavien XRF-laitteiden huippuyksikkö. Ja niin kuin nimi sanoo, niin työmme kohdistuu pääasiassa kannettaviin analysaattoreihin. Niistä puolestaan XRF-laitteiden detektorit ovat minun työni tärkein kohde, koska tehtäväni on niiden kehittäminen ja tuotannon tukeminen. Meille kuuluu kuitenkin näiden laitteiden ylläpito ja kehittäminen myös kokonaisuutena, joka pitää sisällään niiden ohjelmistot, elektroniikan ja mekaniikan. Toki olemme tekemisissä myös uudempien, lasertekniikkaan perustuvien LIBS-laitteiden kanssa. Silloin on yleensä kyse lähinnä niiden mekaniikasta, siis niiden infrasta.

XRF-laitteiden kehitys on ollut lähinnä hienovaraista evoluutiota, ei niinkään äkillisiä hyppäyksiä ja siirtymisiä joihinkin kokonaan uudenlaisiin tuotteisiin tai uudenlaisiin kombinaatioihin. Ehkä sitä voisi verrata kehitykseen, jota vaikkapa puhelimissa tai muissa varsin yleisissä vempaimissa nykyään tapahtuu. Siksi on todella hienoa, että täällä on saanut työskennellä sellaisten ammattilaisten kanssa, jotka ovat seuranneet näiden laitteiden kehitystä niiden varhaisista vaiheista lähtien. Hiljattain eläkkeelle jäi tällainen työtoveri, häneltä olen oppinut todella paljon. Laitteiden vähittäisen kehittymisen takia minunkin on aika vaikea arvioida sitä, miten oma ammattitaito on vuosien varrella kehittynyt. Taitaa sitä nykyään olla vähän enemmän kuin sillä nuorella kaverilla, joka tuli tänne suoraan koulun penkiltä.

Työssämme tarvitaan usean ihmisen ajattelua ja arvioita, siis yhteistyötä.

Työ täällä, niin kuin varmaan useimmiten kehittämistyössä, on pitkälle projektiluonteista. Se mihin milloinkin keskitytään vaihtelee projektista riippuen ja resurssit allokoidaan sen mukaisesti. Tilanne on siis joustava ja vaihteleva. Työssä tarvitaan aina usean ihmisen ajattelua ja arvioita, siis yhteistyötä. Ja tekijät määrittyvät aina kulloisenkin tehtävän mukaisesti. Yleensä juttu lähtee siitä, että pitäisi tehdä jotakin, jolloin kysymme miten sen voisi tehdä. Sitten arvioidaan yleensä, onko se mahdollista. Ja kun näitä on mietitty porukalla ja löydetty jotakuinkin mahdolliset vaihtoehdot, niin sitten päätetään mihin keskitytään – ja ryhdytään työskentelemään.

Totta kai esimerkiksi minulle tulee myös äkillisiä avunpyyntöjä, että voisinko auttaa siinä tai tässä, ja usein myös heti. Eli minäkin työskentelen yleensä sekä pitkäjänteisten että lyhyempien projektien ja tehtävien parissa. Ei ole lainkaan mahdotonta, että teen yhden työpäivän aikana vaikka seitsemää eri projektia.

Projektit, joihin osallistun, voivat olla suuruusluokaltaan hyvinkin erilaisia. Ne saattavat kestää muutamasta viikosta useisiin vuosiin. Projekteissa voi olla useita laitoksia ja ihmisiä eri maista, tai ne voivat olla ihan vain muutaman ihmisen tekemiä hommia täällä omassa talossa. Isossa projektissa tarvitaan tietysti paljonkin ohjausta ja hallinnointia, jotta kokonaisuus pysyy koossa ja aikataulut toteutuvat. Samoin niihin kuuluu enemmän raportointia. Täällä omassa talossa tarvitaan tietysti myös raportointia, mutta yksittäisenä työntekijänä voi kuitenkin sanoa, että täällä ilmapiiriä hallitsee ennen kaikkea luottamus työntekijöihin. Se sekä työn itsenäisyys luo tunnelman, jossa työ on mielekästä ja jossa viihtyy.

Lyhyestä projektista esimerkkinä voisi olla vaikka lämpösuojakalvon kehitys, joka kesti kaksi ja puoli kuukautta. ESA:n eli Euroopan avaruusjärjestön johtama Merkuriukseen suuntautuva avaruustutkimushanke, jossa olen ollut mukana rakentamassa tutkimusvälineitä, on taas esimerkki pitkästä projektista. Projekti kokonaisuudessaan on kestänyt jo yksitoista vuotta. Se on suuri ja monitahoinen hanke, jossa minun roolini pienen osan yksittäisenä työntekijänä on tietysti vähäinen. Minulla on parhaillaan loppusuoralla yhden monitorin rakentaminen, jota tarvitaan tulevissa Merkuriusta tutkivissa luotaimissa (ks. esimerkiksi: BepiColombo overview > ja BepiColombo factsheet >).

Onhan kiinnostavaa ajatella, että meidänkin kehittämiämme välineitä on ollut luotaimissa ja kansainvälisellä avaruusasemalla!

Oxford Instruments Analytical Oy:ssa on jo pitkä historia avaruustutkimuksessa tarvittavien välineiden, mm. röntgensäteitä käyttävien detektorien ja ultraohuiden kalvojen kehittämisessä ja rakentamisessa. Siinä olen minäkin 15 vuoden työrupeamallani ehtinyt olla mukana. Aiemmin meillä oli erillinen, avaruustutkimuksen välineisiin keskittyvä yksikkökin, nykyisin avaruustutkimuksen hankkeet ovat meille enemmänkin oppimisprojekteja. Mutta onhan kiinnostavaa ajatella, että meidänkin kehittämiämme välineitä on ollut mukana tutkimassa tutkimassa esimerkiksi kuuta ja Eros asteroidia, luotaimissa ja kansainvälisellä avaruusasemalla. Ja jatkossa niillä olisi tarkoitus saada lisää tietoa aurinkokunnan sisimmästä planeetasta Merkuriuksesta, jonne luotaimen matkakin tulee kestämään näillä näkymin seitsemän vuotta.

Asioiden seuraaminen ja tietojen hankkiminen kuuluu tietysti myös jokapäiväiseen työnkuvaani, eihän kehittämistyötä voisi muuten tehdäkään. Ja vaikka yleisesti ottaen kuulunkin niihin ihmisiin, jotka osaavat jättää työn työpöydälle kotiin lähtiessään, niin innostuessani voin myös työajan ulkopuolella uppoutua etsimään tietoja tai miettimään ratkaisua johonkin kehittämistyöhömme liittyvään ongelmaan. Tai mennä paljon pidemmällekin. Saatan illalla ajatella, että tarkistanpa vaikka jonkun avaruustutkimukseen liittyvän termin tai tiedon internetin avulla ja sitten huomaankin klikanneeni itseni yhdestä jutusta toiseen. Niinpä huomaan että hups, siinä vierähtikin kuusi tuntia. Mutta sehän juuri onkin tämän työn suola.

Tämä rakennuksen kellarissa sijaitseva paja on yksi niistä kolmessa eri kerroksessa sijaitsevasta pisteestä, joiden välillä yritän liikkua liukkaasti työpäivän aikana. Toiset kaksi ovat omat toimistotilamme ja detektorien sekä lasereiden tuotantotilat, jotka molemmat sijaitsevat ylemmissä kerroksissa. Täällä pajassa ovat ne laitteet joita tarvitsemme erilaisten osien ja prototyyppien valmistukseseen ja modifiointiin. Täällä meillä on siis mahdollisuus koneistukseen ja prosessointiin käsityökaluilla. Täällä voimme tehdä myös monenlaista muuta, kuten fotolitografiassa tarvittavia kalvoja, esimerkiksi etsata kuvia alumiiniin. Myös erillinen tulityöpaja kuuluu varustukseen.

Meidän tiimiimme kuuluu kolme henkilö, kaikki Kelloseppäkoulun kasvatteja. Täällä toimistotilassamme on kuitenkin yksi työpöytä tyhjänä, sillä Helena Lumioksa on parhaillaan vuorotteluvapaalla seilaamassa maailman meriä. Katselimme hiljattain hänen lähettämiään kuvia Panaman kanavalta.

Heikki Mikander oli meillä ensin työharjoittelijana Kelloseppäkoulun mikromekaanikkolinjalta, mutta on nyt työskennellyt vakituisena tiimissämme jo puolitoista vuotta. Me olemme Heikin kanssa molemmat mikromekaanikkoja koulutukseltamme. Helena on valmistunut kelloseppälinjalta aikana, jolloin mikromekaanikkojen koulutusta ei koulussa vielä ollut. Hän on ollut talossa minuakin pidempään.

Joukkueeseemme kuuluu yleensä myös yksi työharjoittelija Kelloseppäkoulusta, se on selvä. Olihan nykyisin Oxford Instruments Analytical yritykseen sulautettu Metorex Oy aikanaan vaikuttamassa siihen, että mikromekaanikkolinja perustettiin.

Kysymme Tomilta, millaista koulutusta kehittämisyksikön muilla työntekijöillä on. Hän kertoo, että esimerkiksi yksikön vastuuhenkilönä on fyysikko. Lisäksi yksikössä on toinenkin fyysikko ja kaksi tekniikan tohtoria.

Minä näin aikanani lehdessä ilmoituksen, että Kelloseppäkoulun ensimmäiselle mikromekaanikkolinjan kurssille haetaan opiskelijoita. Ja se kolahti heti. Olin opiskellut avoimessa yliopistossa sosiaalipsykologiaa, filosofiaa ja viestintää. Mutta olin ollut pienestä pitäen näpertelijä. Olin viehättynyt erityisesti kaikesta pienestä, tykkäsin rakennella pienoismalleja. Siksi tunsin, että juuri mikromekaanikon koulutus voisi olla jotakin minulle. Niinpä hain ja pääsin sille ensimmäiselle mikromekaanikkojen kurssille. Ja sieltä pääsin tänne Oxfordille työharjoitteluun. Tänne tein myös lopputyöni, niin että ehkä olen sitten sekä Kelloseppäkoulun että tämän yrityksen kouluttama.

Että mitäkö sanoisin oman työkokemukseni pohjalta siitä, mikä mikromekaanikon koulutuksessa on tärkeätä jos tähtää tuotekehitystehtäviin. Totta kai kaikki perustaidot on hankittava ja harjaannuttava niissä, samoin ymmärrys sellaisista universaaleista asioista, jotka pätevät teknologian alalla yleensäkin. On kyettävä itsenäiseen työskentelyyn. Kielitaito on nykyisin tärkeätä ja englannin kieli vaan on nykyisin ihan must, ei sille mitään voi. Täällä töissäkin tulee puhuttua usein englantia jopa sellaisten työtovereiden kanssa, joiden kanssa voisi yhtä hyvin puhua suomea.

On oltava valmiudet tiedon hankintaan ja kiinnostuttava uusista asioista, myös itselle täysin vieraista osa-alueista.

Ehkä eniten korostaisin kuitenkin sitä, että kehittämistyötä tekevän mikromekaanikon on oltava aktiivinen. Hänellä on oltava valmiudet tiedon hankintaan ja kiinnostuttava uusista asioista, myös itselle täysin vieraista osa-alueista. On kyettävä etsimään informaatiota ennakkoluulottomasti erilaisilta alueilta ja opeteltava pitämään jatkuvasti silmällä kaikkea mahdollista uutta, jolla voisi olla merkitystä työlle. On siis oltava avoin ja valmis älylliseen liikkuvuuteen.

Keskustelemme lopuksi siitä, miltä tuotannon ja teknologian kehitys yleisemmin näyttää mikromekaanikkojen koulutuksen kannalta. Ja olemme vakuuttuneita siitä, että pitkällä tähtäimellä tuotannon kaikkinainen keveneminen ja joustavuuden lisääntyminen sekä siihen liittyvä kehitystyö tarkoittaa mikromekaanisia taitoja edellyttävien töiden lisääntymistä. Ja siten myös sitä, että koulutettuja mikromekaanikkoja tarvitaan entistä useammilla aloilla.

Teksti: Liisa Kunttu | kuvat: Heikki Kunttu
toteutus: monimediatoimisto KUTOMO

Kelloseppäkoulu | Vanha maantie 11, 02650 Espoo | Puhelin: +358 9 4355 770, Fax: +358 9 4355 7723 | kanslia@kelloseppakoulu.fi | www.kelloseppakoulu.fi

< etusivulle