Kelloseppä- ja mikromekaanikko-
koulutus hallituksen rajujen säästöjen kohteena
Vuoden 2016 keväällä Kelloseppäkoulusta on valmistunut jälleen 12 kelloseppää ja 13 mikromekaanikkoa, jotka ovat saaneet vahvan koulutuspohjan alansa tehtäviin. Ja jälleen kouluun valitaan yhteensä 28 uutta opiskelijaa kolmivuotiseen koulutukseen, jonka sisällöt ja opetusmenetelmät ovat hioutuneet koulun koko historian ajan jatkuneen kehittämistyön tuloksena.
Oppilaitoksella on takanaan 72 vuoden kokemus vaativiin käden taitoihin valmentavasta kelloseppien koulutuksesta. Samalta pohjalta on syntynyt myös mikromekaanikkoja kouluttava linja, joka sekin on toiminut koulussa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Molempien koulutuksen linjojen tuottamaa ammattitaitoa tarvitaan nykyisessä ja yhtä lailla myös tulevassa työelämässä, teknologian ja tuotantotapojen edelleen kehittyessä.
Juuri nyt koulun tulevaisuus ei kuitenkaan näytä hyvältä, sillä Kelloseppäkoulu, kuten Suomen muukin ammatillinen toisen asteen koulutus on rajujen säästöjen kohteena. Ammatillisen koulutuksen resursseista leikataan enemmän kuin miltään muulta koulutuksen sektorilta, mikäli hallituksen suunnitelmat toteutuvat. Rahoitusuudistus on osa ammatillisen koulutuksen reformia, joka on yksi maan hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista.
Siksi Luupissa kerrotaan tällä kertaa siitä, mistä puhuttiin kun koulua luotsaavat rehtori Tiina Parikka ja apulaisrehtori Jouni Pöllänen keskustelivat Luupin toimituksen kanssa.
Miten tarkkuuskäsityön huippuosaajia koulutetaan?
"Opetus Kelloseppäkoulussa on viritetty tuottamaan ammattilaisia, jotka kykenevät vastaamaan myös tulevaisuuden asettamiin haasteisiin", sanoo rehtori Tiina Parikka
Kelloseppiä ja mikromekaanikkoja koulutetaan vaativiin käsityötaidon ammatteihin, tarkkuustyön tekijöiksi. Alaa tuntemattoman on yleensä vaikea hahmottaa tällaisten töiden mittakaavaa ja tarkkuuden astetta. Kaikkia mekaanisen rannekellon osia ei nimittäin harjaantumaton silmä edes näe ja osia pienessä kellossa saattaa olla hyvinkin yli sata. Ja kun maallikko hämmästelee jotain niin pientä kuin mikrometrin (µm, millimetrin tuhannesosa) kokoista, niin mikromekaanikko korjaa, että sehän on meille vielä suuri mitta.
Kelloseppäkoulu oppilaitoksen nimenä saattaa synnyttää mielikuvan lähinnä vain käsityömäisin työvälinein työskentelystä. Kelloseppäkoulussa opitaan kuitenkin manuaalisten koneiden lisäksi käyttämään myös tietokoneohjattuja koneita, mm. laser- ja muita uudempia tekniikoita sekä erilaisia ohjelmistoja suunnittelun ja piirtämisen luontevana apuna.
Kellosepän ja mikromekaanikon ammatillinen osaaminen rakentuu mekaniikan perusteiden ja niiden pohjalta tehtyjen keksintöjen tukevalle pohjalle. Monimutkaisena mekaanisena laitteena kello tarjoaa alustan ja opetusvälineen tulevien tarkkuustyön ammattilaisten koulutukselle. Kun rakennetaan mekaanista kelloa tai huolletaan ja korjataan sitä, laitteen kompleksisuus ja sen tarkan käynnin aikaansaaminen asettavat kriteerit onnistuneelle opetussuunnitelmalle ja sen mukaiselle etenemiselle. Erään koulun opiskelijan sanoin kello on ”armoton kone ja kaikkein tiukin opettaja”. Sellaisena se toimii tavallaan myös alan osaamisen tason mittarina ja säätelee sen kehittymiseen tarvittavaa aikaa.
Tarkkuustyön taitojen ja valmiuksien oppiminen ei voi tapahtua pelkällä paperilla tai näyttöruudulla, ”puhtaan teoreettisesti”. Niiden oppiminen vaatii harjaantumista, ajan kanssa tapahtuvaa oppimista ja yksilöllistä ohjausta työn ääressä. Se edellyttää ehdottoman ammattitaitoista lähiopetusta, riittävän pieniä ryhmäkokoja sekä riittävästi aikaa. Tällaisen osaamisen kehittyminen ei voi olla – eikä koskaan ole voinut olla - massakoulutusta. Ja koulutukseen käytetty aika on suoraan verrannollinen osaamisen ja ammattitaidon tasoon.
Apulaisrehtori Jouni Pöllänen ratkoo yhdessä kelloseppälinjan toisen luokan oppilaan Eppu Långströmin kanssa työssä esiin tullutta ongelmaa.
Työn ääressä tapahtuva opiskelu - oikeiden materiaalien, työvälineiden ja kerta kerralta ratkaistavien ongelmien äärellä - on koulussa niin keskittynyttä ja intensiivistä, että luokkaan astuva ulkopuolinen ei voi olla sitä välittömästi havaitsematta. Niin kuin ei myöskään voi olla aistimatta sitä ilmapiiriä, joka kouluyhteisössä vallitsee.
”Täällä ollaan kaikki opiskelijat samaa joukkoa, voidaan oppia ristiin, molemmilta linjoilta. Ja mahdollisuus pyrkiä jatkamaan opiskelua neljänneksi lisävuodeksi sillä toisella linjalla, jota ei ole alusta lähtien opiskellut, on ihan loistava”, sanoo koulusta juuri valmistunut ja alan arvostetun kansainvälisen kilpailun äskettäin voittanut opiskelija. ”Eihän tästä koulusta, kukaan haluaisi lähteä pois! Tämä on itse asiassa paljon enemmän kuin koulu, tämä on yhteisö, joka on samalla arvokas tieto- ja taitopankki” (Luuppi 1/2016). Tähän yhteisöön tai osaamiskeskukseen kuuluvat ja sitä rikastavat myös koulusta jo aiemmin valmistuneet, ammatissa toimivat kellosepät ja mikromekaanikot, joista suuri osa pitää jatkuvasti yhteyttä oppilaitokseensa.
Kelloseppäkoulussa opiskelijalle kehittyy valmius, kyky ja harrastuneisuus oman ammattitaitonsa jatkuvaan kehittämiseen. Vaativissa tuotekehitystehtävissä jo pidempään toiminut koulun kasvatti sanoo: ”Totta kai kaikki perustaidot on hankittava ja harjaannuttava niissä, samoin ymmärrys sellaisista universaaleista asioista, jotka pätevät teknologian alalla yleensäkin. On kyettävä itsenäiseen työskentelyyn. Kielitaito on tietysti nykyisin tärkeätä...Ehkä eniten korostaisin kuitenkin sitä, että kehittämistyötä tekevän mikromekaanikon on oltava aktiivinen. Hänellä on oltava valmiudet tiedon hankintaan ja kiinnostuttava uusista asioista, myös itselle täysin vieraista osa-alueista. On kyettävä etsimään informaatiota ennakkoluulottomasti erilaisilta alueilta ja opeteltava pitämään jatkuvasti silmällä kaikkea mahdollista uutta, jolla voisi olla merkitystä työlle. On siis oltava avoin ja valmis älylliseen liikkuvuuteen” (Luuppi 4/2015). Eikä tämä mikromekaanikko ole ainoa koulun kasvatti, jonka osaamista on tarvittu mm. avaruustutkimuksessa. Mikromekaanikoista avaruustutkimuksen ja kokeellisen fysiikan tutkimuksen parissa kerrotaan esimerkiksi Luupin numerossa 3/2012.
Opetus Kelloseppäkoulussa on viritetty tuottamaan ammattilaisia, jotka kykenevät vastaamaan tulevaisuuden asettamiin haasteisiin. Tästäkö potentiaalista halutaan nyt leikata? Vaikka hallituksen ammatillisen koulutuksen reformin toimintasuunnitelmassa 28.9.2015 ensimmäisenä kohtana todetaan, että uudistetaan toisen asteen ammatillinen koulutus vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeita.
Korkean teknologian yritykset ja tutkimus tarvitsevat tarkkuustyön taitajia
Tekeillä olevan ammatillisen koulutuksen reformin ensimmäisenä perusteluna mainitaan toimintaympäristön nopea ja laajamittainen muutos ja siitä ensimmäisenä teknologinen kehitys. Reformilla tavoitellaan mm. koulutuksen joustavampaa vastaamista työ- ja elinkeinoelämän ja yksilöiden muuttuviin osaamistarpeisiin.
Kelloseppäkouluun perustettiin mikromekaanikkolinja 1990-luvulla juuri korkean teknologian alan yritysten aloitteesta, koska osaavaa työvoimaa tarvittiin kipeästi eikä sopivaa ammatillista koulutusta ollut olemassa. Yhteistyö useiden alan yritysten ja laitosten ja Kelloseppäkoulun välillä on kiinteää ja opiskelun edellyttämät, työpaikoilla tapahtuvat työssäoppimisjaksot toteutetaan useimmiten tarkkuustyötä tarvitsevissa yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Opiskelijoiden osallistuminen esimerkiksi neurokirurgian aivoleikkausinstrumenttien kehittämiseen tai Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen CERNin projekteihin kuuluviin tehtäviin ei kuulostane aivan vaatimattomalta.
Mikromekaanikko-opiskelijat tekevät yleensä myös valmistumista edeltävän opinnäytetyönsä työharjoittelupaikassa ehdotetusta, sen kannalta hyödyllisestä aiheesta ja osittain suorittavatkin sen oikeassa yritysympäristössä. Monissa tapauksissa yrityksissä tapahtuva harjoittelu johtaa myös myöhempään työpaikkaan. Harjoittelupaikkojen järjestäminen ja muu yhteydenpito vaatii luonnollisesti työtä ja järjestelyjä myös oppilaitoksen puolelta.
Yrityksillä ja tutkimuslaitoksilla ei kuitenkaan voi olla resursseja ammatillisen koulutuksen edellyttämän tietoperustan opetukseen ja käden taitojen pitkään harjaannuttamiseen. Juuri siksi elinkeinoelämän edustajat olivat aloitteellisia mikromekaanikkolinjan perustamisessa ja osallistuivat sen suunnitteluun.
Monet kansainväliset korkean teknologian yritykset tarvitsevat mikromekaanikkojen työpanosta Suomen tuotekehitys- ja tuotantoyksiköissään. Jos Suomessa ei olisi Kelloseppäkoulun nykyisen tasoista koulutusta, olisiko täällä kaikkia noita yksiköitäkään? Entä puhtaasti suomalaiset hi-tech yritykset, mistä ne saisivat tarvitsemaansa, riittävästi koulutettua työvoimaa näihin tehtäviin?
Mikromekaanikko Milla Sihvonen on Oxford Instruments Analytical Oy:ssä tuotannon tiiminvetäjänä. Millan lisäksi Oxford Instruments Analytical Oy:n tuotannossa ja tuotekehityksessä työskentelee seitsemän muuta Kelloseppäkoulusta valmistunutta mikromekaanikkoa ja kaksi kelloseppää.(Luuppi 3/2015)
Myös kelloalalla on jatkuva tarve koulutetuista osaajista
Mekaanisilla designkelloilla, ns. luksuskelloilla, ei tietenkään ole Suomen taloudessa samanlaista painoarvoa kuin niillä on Sveitsissä, jossa ne ovat maan kolmanneksi tärkein vientituote. Sveitsiläisten kellojen viennin määrä on kohtalaisen pientä, mutta viennin rahallinen arvo on suuri, suurempi kuin Nokian viennin arvo oli sen parhaina vuosina. Sveitsissä kelloala elää parhaillaan jopa voimakasta kasvun aikaa, etenkin Aasian vaurastumisen ansiosta. Se heijastuu myös Suomeen.
Sveitsiläisten ja muiden eurooppalaisten kellonvalmistajien luksuskelloja myydään, käytetään, huolletaan ja korjataan Suomessa. Näitä kelloja saavat huoltaa vain tarkan seulan läpäisseet, valmistajan valtuuttamat ammattilaiset. Mutta jos koulutuksen taso laskee, myös palvelut ja työmahdollisuudet Suomessa kärsivät. Silloin esimerkiksi sveitsiläisten kellojen huolto ja korjaus joudutaan vetämään takaisin Sveitsiin. Näin ainakin totesi vuonna 2009 Sveitsin kelloteollisuuden liiton puheenjohtaja Jean-Daniel Pasche kuultuaan silloisista suunnitelmista Kelloseppäkoulun liittämiseksi isompaan oppilaitokseen ja sen resurssien leikkaamisesta. Hän jopa otti ja kirjoitti aiheesta silloiselle opetusministerille Henna Virkkuselle.
Jean-Daniel Pasche kirjoitti, että Kelloseppäkoulu on alan koulutuksen kruununjalokivi ja että sen kansainvälinen maine ja kontaktit ovat oppilaitoksen antaman koulutuksen korkean tason ansiota. Hän vakuutti intressinsä olevan ainoastaan eurooppalaisen kelloseppäkoulutuksen laadun säilyminen Euroopassa. Juuri siksi Suomen osuus on tärkeä, vaikka asiaan puuttuminen voikin vaikuttaa epätavalliselta, hän totesi. (8.4.2009). Kelloseppäkoulu sai tuolloin jatkaa itsenäisenä yksikkönä, oli kirjeellä vaikutusta tai ei.
Kelloalalla on merkitystä myös puhtaasti suomalaisena elinkeinona. Eikä ole lainkaan mahdotonta, että viime vuosikymmeninä lisääntynyt kiinnostus mekaanisia kelloja kohtaan lisäisi tulevaisuudessa itsenäisten kelloseppäalan yrittäjien määrää Suomessa. Nykyisin alan yrittäjistä yli 90 % on yhden hengen mikroyrityksiä.
Kelloseppäkoulusta valmistuneet työllistyvät hyvin
Apulaisrehtori Jouni Pöllänen seuraa tiiviisti Kelloseppäkoulutusta valmistuneiden sijouttumista työelämään.
Kelloseppäkouluun halutaan opiskelemaan, hakijoiden suhde koulutuspaikkojen määrään on hyvä. Tänä vuonna hakijoiden suhde paikkojen määrään oli 151/28. Koulun apulaisrehtori Jouni Pöllänen kertoo, että Kelloseppäkoulusta myös työllistytään hyvin. Vuosina 2013 – 2015 Kelloseppäkoulusta valmistui yhteensä 70 kelloseppää ja mikromekaanikkoa. Noin kolmella neljäsosalla on työpaikka - valtaosalla oman alansa työtehtävissä – ja loput jatkavat opiskelua muissa oppilaitoksissa tai heistä ei ole tarkkaa tietoa. Ammatillisen koulutuksen virallisessa tilastoinnissa ei kuitenkaan huomioida ulkomailla työskenteleviä, heitä on edellä mainituista valmistuneista vajaat 20%. Huomiotta jättäminen tuntuu kohtuuttomalta, sillä suurin osa ulkomailla työskentelevistä palaa Suomeen entistä pätevöityneempinä.
Kelloseppäkoulussa ajatellaankin, että ala on itsessään kansainvälinen ja ammatillinen kanssakäyminen sen puitteissa on rikkautta, ei osaamisen katoa. Kaikilla koulutuksen sektoreilla on viime vuosina korostettu kansainvälistymistä. Kelloseppäkoulussa se toteutuu. Koulun työharjoittelujaksoistakin toteutettiin esimerkiksi kuluneena lukuvuonna 20 ulkomailla.
Ulkopolitiikkaa, liike-elämää, kulttuuria ja designia tarkasteleva Monocle-lehti esitteli vastikään (April/2016) suomalaisen kelloalan osaamisen ihmettä ja Kelloseppäkoulussa toteutuvaa pitkien perinteiden ja ajan hermolla olemisen yhdistelmää. Lehti ihastelee mm. sitä, että oppilaitoksessa käytetään ja vaalitaan 1940-luvulta periytyviä työvälineitä ja samalla käytetään luontevasti tämän päivän tietokoneohjattuja koneita, 3D-mallintamisen ohjelmistoja, laserhitsausta jne.
Hiljattain Kelloseppäkoulua pyydettiin osallistumaan eräänlaiseen eurooppalaisen kelloseppäperinteen tietoperustan ja tekniikoiden pelastamisen projektiin (Greubel Forsey Naissance d’une Montre). Ja totta kai tämän koulun opiskelijat osallistuvat. Projektin taustalla on huoli siitä, mitä perinteeseen kuuluvalla tiedolle, taidolle ja tekniikoille tapahtuu teollisten tuotantomenetelmien paineessa. Hanke suuntautuu vahvasti tulevaisuuteen: siitä pyritään tekemään kaikilta tuloksiltaan avoin, työtavoiltaan joukkoistettu projekti.
Halutaanko Suomessa säilyttää se arvokas potentiaali, joka on korkeasti koulutetussa työvoimassa?
Rehtori Tiina Parikka on huolestunut koko ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta Suomessa. Puolet toisen asteen opiskelijoista opiskelee ammatillisissa oppilaitoksissa. Kun lasketaan yhteen kahden edellisen hallituksen toteuttamat ja nykyhallituksen suunnittelemat leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta ollaan nyt leikkaamassa 25%.
Vaikuttaa siltä, että Kelloseppäkoulussa on jo pitkään toteutettu monia ammatillisen koulutuksen reformille asetettuja tavoitteita. Perinteisen, vahvan osaamisen pohjalle on ryhdytty rakentamaan osaamista, jonka varassa voidaan vastata tulevaisuuden tarpeisiin. Työelämän tarpeita on kuultu ja saatu luotua yhteistyö, jonka puitteissa voidaan toimia ketterästi. Täällä syntyy osaamista, joka voi palvella monia eri aloja. Työpaikoilla tapahtuvat työssäoppimisjaksot ovat olennainen osa koulutusta. Myös aikuis- ja työllisyyskoulutukseen osallistutaan kouluttamalla erikoismyyjiä kello- ja jalometallialalle. Näitä neljän kuukauden pituisia kursseja on järjestetty kaksi kertaa vuodessa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Koulussa ei kuitenkaan ajatella, että tällä perusteella juuri Kelloseppäkoulun resursseja ei saisi leikata, mutta muiden kyllä. Siitä ei todellakaan ole kysymys, sanoo rehtori Tiina Parikka. Me tunnemme suurta huolta koko ammatillisen koulutuksen sektorin tulevaisuudesta. Meillä Kelloseppäkoulussahan monet asiat ovat useita muita oppilaitoksia paremmin, koska koulu on alan ammattikunnan perustama ja säätiönsä osittain ylläpitämä yksikkö. Mutta myöskään Kellosepäntaidon Edistämissäätiön varat eivät ole rajattomat. Jos ne joudutaan kuluttamaan muutamassa vuodessa pois, koulutus loppuu kokonaan.
Suomen ammatillisen koulutuksen suhteen ollaan nyt tekemässä todella kauaskantoisia päätöksiä. Rahoituksen leikkaukset ovat ennennäkemättömät, ne ovat erittäin vakava uhka runsaasti lähiopetusta ja harjaantumista vaativien alojen koulutuksen toteuttamiselle. Kello- ja mikromekaniikka-ala on sellainen, mutta on muitakin vastaavia ammatillisen koulutuksen aloja. Kun puhutaan koulutusmenojen ns. sopeuttamisesta, niin käytännössä se tarkoittaa koulutuksen lähiopetuksen alasajoa, sillä juuri palkat ovat koulutuksen suurin menoerä.
Rahoitusleikkauksilla on vääjäämättä dramaattisia vaikutuksia suomalaisen ammattitaitoisen työvoiman korkeaan koulutuksen tasoon. Tämä taso – ja sen sisältämä potentiaali – on kansainvälisesti tunnettua ja tulee nykyisin myönteisenä seikkana esiin lähes päivittäin, kun tarkastellaan Suomen vaikeata taloustilannetta.
Valtion rahoitusleikkausten toteutuessa ei Kelloseppäkoulussa ole nähtävissä juuri muuta ratkaisua kuin koulutuksen keston lyhentäminen kolmesta vuodesta kahteen vuoteen – mikä tarkoittaisi osaamisen tason romahdusmaista laskua. Se tuskin edistäisi suomalaisen kilpailukyky- ja tehokkuusloikan toteuttamista sen paremmin kuin monien hallituksen kärkihankkeiden edellyttämien innovaatioiden toteutumistakaan.
Koko reformissa on resurssien leikkauksen lisäksi muitakin kohtia, jotka saavat ihmettelemään, onko suunnitelmat tehty todella harkiten ja viisaasti. Reformin mukaan esimerkiksi oppilaitosten järjestämistä valintakokeista pitäisi päästä. Mutta onko tämä oikeudenmukaista? Eikö jokaisella nuorella tai uutta polkua etsivällä aikuisella ole oikeus itselleen sopivaan koulutukseen? Koulutustien ja ammatinvalinnan paikka nuorelle ihmiselle ei ole lainkaan helppo. Väärät valinnat saattavat aiheuttaa opiskelun keskeyttämistä ja jopa kokonaan vaille ammatillista koulutusta jäämistä – jonka viimemainitun estäminen on yksi reformin tavoitteista.
Esimerkiksi meille Kelloseppäkouluun hakeneiden käden taitojen taso on selvästi laskenut jo muutaman vuosikymmenen takaisesta, ilmeisesti arkielämässämme tapahtuneiden muutosten myötä. Siksi nykyisin onkin tärkeää löytää hakijoista ne, joilla on mahdollisuudet harjaantua tarkkaan ja keskittymistä vaativaan käsityöhön. Jonkin verran aiempaa useammin kouluun haetaan myös pelkästään mielikuvien, 'vois olla kiva'-tuntuman perusteella, ilman että hakijalla on lainkaan realistista käsitystä omista taipumuksistaan. Eikö silloin juuri ammatin vaatimukset tuntevilla ole velvollisuus auttaa, mikä tarkoittaa myös valintojen ja karsintojen tekemistä? Ja eikö tämä ole reforminkin pyrkimyksenä olevaa yksilöiden tarpeiden huomioimista, kysyy Tiina Parikka.
Kelloseppäkoulun tulevaisuus osana Suomen ammatillista koulutusta ei siis näytä hyvältä. Mutta jos näiltä kokeneen ja kiitetyn opettajakunnan edustajilta, Tiinalta ja Jounilta, kysyy millaisia opiskelijoita Kelloseppäkoulusta tänä keväänä valmistui tai millaisia ovat uudet, syksyllä opintonsa aloittavat opiskelijat, niin ilmeet kirkastuvat heti:
Täällä kyllä osataan, halutaan ja onnistutaan, se on tullut moneen kertaan näytettyä. Täällä osaamista – yhtä lailla opiskelijoiden kuin opettajienkin – koetellaan ja se ansaitaan joka päivä uudelleen. Eikä täällä ole totuttu lannistumaan ja antamaan periksi, vaan tekemään – ja tekemään entistä parempaa!
toteutus: monimediatoimisto KUTOMO
Kelloseppäkoulu | Vanha maantie 11, 02650 Espoo | Puhelin: +358 9 4355 770, Fax: +358 9 4355 7723 | kanslia@kelloseppakoulu.fi | www.kelloseppakoulu.fi