Ville Miettinen Lindroosilta

VM: Aloitin koulun vuonna 1999 ja valmistuin vuonna 2002.

Mikä sai sinut pyrkimään Kelloseppäkouluun?

VM: Selasin yhteishaun esitevihkoa ja ajattelin että tuo voisi olla ihan mielenkiintoinen koulu. Ei mulla kellosepän työstä ollut oikeastaan mitään käsitystä tai kosketuspintaa. Koulun alettua olin kyllä vähän ihmeissäni, mutta sitten ajan mittaan into kasvoi.

Minkälaisissa työpaikoissa olet ollut koulun jälkeen?

VM: Valmistuttuani 2002 lähdin Sveitsiin ja olin siellä Ulysse Nardinin tehtaalla huolto-osastolla kolmisen vuotta ja sitten samassa firmassa Floridassa kesän. Sitten tulin Suomeen ja olen nyt ollut kuutisen vuotta Lindroosilla huoltotehtävissä.

Erosivatko työt Ulysse Nardinin tehtaalla siitä mitä teet nyt?

VM: Tehtaalla näki ehkä laajemmalla skaalalla vanhempia ja erikoisempia kelloja. Täällä huolletaan enimmäkseen tuoreempaa kalustoa. Monet kellomerkit myös haluavat, että vanhemmat kellot lähetetään omalle tehtaalle, niin sanotuille restaurointiosastoille korjattavaksi. Nykyisessä työssä taas toisaalta näkee enemmän eri kellomerkkejä.

Minkälaisia tehtäviä täällä sitten tulee vastaan?

VM: Aivan laidasta laitaan. Osa on huoltoja normaalilla huoltovälillä, joka mekaanisissa kelloissa on yleensä noin 5 vuotta. Perushuollossa pestään koneisto ja katsotaan kulumat ja korjataan viat. Sitten osa on kelloja, jotka ovat olleet jossakin onnettomuudessa tai pudonneet. Niissä saattaa olla lasi rikki ja taulu sekä osoittimet hajalla. Ne voivat olla todella huonossakin kunnossa.

Minkälainen on todella haastava korjaustehtävä?

VM: Eniten työtä on ainakin onnettomuuskelloissa tai jos kelloon on päässyt vettä ja siellä on ruostetta. Silloin korjaus vie enemmän aikaa ja voidaan joutua vaihtamaan paljonkin osia. Joskus myös ns. "aikaisemmat kellosepät", usein ehkä harrastelijat, ovat voineet tehdä kaikenlaisia virityksiä. Niiden korjaaminen voi olla haastavaa.

Mikä tässä työssä oikein motivoi sinua?

VM: Tässä voi koko ajan kehittää itseään. Jokainen päivä on erilainen. Vaikka kellot ovat paljolti samoja, tapaukset ovat kuitenkin aina erilaisia. Työhön pitää olla koko ajan keskittynyt. Jos fokus ei ole kohdallaan tulee helposti tehtyä virheitä.

Jotkut ongelmat voivat myös vaatia kunnon pohtimista. Kun osat ovat hyvin pieniä saattaa vian löytäminen olla erittäin vaativa tehtävä. Joskus kello voi käydä hyvin päivän tai vaikka koko viikon, mutta sitten ilmenee ettei joku asia sittenkään ole kohdallaan ja on pakko palata taksepäin. Mutta kaikki kellot on ainakin tähän mennessä saatu kuntoon.

Kuinka kauan kellon toimintaa testataan ennen kuin se palautetaan asiakkaalle?

VM: Käytännössä testeihin menee noin viikon verran. Kelloa testataan ensin vuorokausi tietyssä asennossa ja katsotaan miten se käy. Sen jälkeen kello laitetaan pariksi päiväksi keinoranteeseen, jossa tetataan automaattikoneiston toiminta ja kellon tarkkuus eri asennoissa. Sitten otetaan käyntivara eli katsotaan kuinka pitkään kello käy. Automaattikelloissa se on yleensä noin kaksi vuorokautta.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

VM: Olen tähän työpaikkaan erittäin tyytyväinen ja eri kellomerkkien valmistajat järjestävät monenlaista jatkokoulutusta. Eli tässä kehittyy koko ajan eikä kelloseppä koskaan voikaan olla valmis. Vapaa ajallakin tulee harrastettua aina välillä erilaisia kelloja.

Mitä sanoisit kellosepän opintoja harkitseville nuorille?

VM: Sen voin ainakin kertoa, että suomalaisia kelloseppiä arvostetaan maailmalla ja suomalaisella kellosepän koulutuksella on mahdollista saada töitä myös ulkomailta.