Vaikka tammikuun pimeä ilta on jo kääntynyt yöksi, niin Kelloseppäkoulussa vielä hiotaan, viilataan, sovitetaan, kiinnitetään, puretaan ja tehdään uudelleen. Nyt tehdään vain käsityötä, koneet on jo sammutettu. Täällä työskennellään ahkerasti, keskittyneesti ja hyväntuulisesti, niin kuin tässä talossa aina. Koulun opiskelijat ja opettajat päättivät järjestää koko vuorokauden mittaisen oppimismaratonin ja näyttää, miten tässä koulussa toteutetaan oppimisen menestysreseptiä. Lakon ja ulosmarssin sijaan he tekivät sisäänmarssin. Jotta ymmärrettäisiin, miten vakava uhka ammattikoulutuksesta tehtävät leikkaukset ovat.

Kelloseppäkoulussa opitaan tekemällä. Täällä opitaan tarkkuustyötä, jonka vaatimustasoa maallikon on vaikea mieltää, ellei tunne sitä ennestään. Kellosepän ja mikromekaanikon tutkintolinjoilla opiskeleville syntyy osaamista ja taitotietoa, jonka saavuttamiseen ei ole oikotietä. Se edellyttää riittävän määrän ammattitaitoista henkilökohtaista ohjausta, lähiopetusta. Osaamisen taso on suoraan verrannollinen opiskeluun käytettyyn aikaan ja lähiopetuksen määrään siinä. Jos ja kun näistä leikataan, leikataan osaamisen tasosta. Leikataan juuri siitä resurssista, josta Suomi tunnetaan maailmalla. Leikataan ammattitaitoisen, hyvin koulutetun työvoiman osaamisen tasosta.

Se olisi katastrofi. Se tarkoittaisi koulun tuottaman osaamisen romahdusmaista laskua.

Ammatillisen koulutuksen menoleikkauksia on ollut jo tähänkin mennessä. Kelloseppäkoulussa ne on pystytty tekemään puuttumatta lähiopetukseen. Tänä vuonna ammatillisen koulutuksen menoista vähennetään lähes 200 miljoonaa. Kelloseppäkouluun kohdistuva leikkaus voitaisiin toteuttaa puolittamalla lähiopetuksen määrä 30 tunnista 15 viikkotuntiin. Tai lyhentämällä kolmivuotinen koulutus kaksivuotiseksi. Se olisi katastrofi. Se tarkoittaisi koulun tuottaman osaamisen romahdusmaista laskua. Se tarkoittaisi vajaataitoisen työvoiman tuottamista, sanoo koulun rehtori Tiina Parikka.

Me pystymme vielä siirtämään vakavaa uhkaa muutamalla vuodella eteenpäin. Tämä johtuu koulun poikkeuksellisesta asemasta. Kelloseppäkoulu on kelloseppien ammattikunnan perustama ja sen opetus on muotoutunut pitkän historian kuluessa. Vankan kokemuksen pohjalle pystyttiin 1990-luvulla perustamaan myös mikromekaanikkolinja vastaamaan tarkkuusteknologian yritysten tarpeisiin. Kelloseppäkoulua ylläpitää kelloseppien ammattikunta perustamansa Kellosepäntaidon Edistämissäätiön kautta. Koulu on siis yksityinen ammattioppilaitos, joka kattaa menonsa valtionosuudella. Valtionosuuden ratkaisevasti vähentyessä säätiö on anonut valtiolta lisärahoitusta. Jos sitä ei tule, säätiö kompensoi vajeen. Siksi tämän päivän opiskelijoilla on vielä turvattu tilanne. Säätiö pystyy antamaan lisätukea kuitenkin vain noin 5 - 6 vuoden ajan. Sen jälkeen sen koulutusta ei enää voida jatkaa.

Lähes kaikki muut ammatilliset oppilaitokset joutuvat toteuttamaan nyt tehtävät leikkaukset suurentamalla opetusryhmiä ja lyhentämällä opetusta. Siksi me olemme täällä tänään vastustamassa Suomea uhkaavaa ammatillista osaamisvajetta myös koko ammatillisen koulutuksen kentän puolesta. Ammatilliset oppilaitokset ja koulut ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. Pientä ja vikkelää, pitkälle erikoistunutta Kelloseppäkouluakaan ei voi suoraan verrata johonkin toiseen oppilaitokseen.

Meille kysymys on Kelloseppäkoulun tuottaman osaamisen tason säilymisestä vielä muutaman lisävuoden jälkeenkin. Kysymys on siis siitä, halutaanko Suomessa ylläpitää tätä tarkkuustyön osaamista, joka palvelee kelloalan lisäksi myös mm. konepajoja, innovatiivisia pienteollisuusyrityksiä, optisen alan yrityksiä, instrumenttiteknologian ja lääketieteen alojen yrityksiä sekä suomalaisia ja kansainvälisiä tutkimislaitoksia. Yksi nykyajan paradokseistahan on, että juuri tulevaisuuteen tähtäävät korkean teknologian yritykset tarvitsevat korkeatasoista käsityötaitoa, hyvää mekaniikan tuntemusta ja tarkkuustyön taitajien kykyä itsenäiseen ongelmanratkaisuun. Valtionavun suuruutta pitäisi arvioida suhteessa koulun merkitykseen Suomelle. Monet ovatkin ihmetellet, miksi edes osaa nyt maksettavista yritystuista ei voitaisi suunnata koulutukseen.

Kelloseppäkoulusta valmistuneilla ei ole työllistymisongelmia. Esimerkiksi viime vuonna kaikki koulusta valmistuneet saivat työpaikan. Täältä rekrytoidaan suoraan. Raskasliikkeiset barometrit eivät vain tunne tällaista, siksi pelkästään niihin ei kannattaisikaan luottaa koulutuksen ohjauksessa, sanoo rehtori ja koulua ylläpitävän Kellosepäntaidon Edistämissäätiön asiamies Tiina.

Tässä samaisessa Luupin numerossa on juttu BlueFors Cryogenics Oy:stä, jonka työvoimasta 25 % on Kelloseppäkoulusta valmistuneita. BlueForsin johto onkin ilmaissut huolensa Kelloseppäkoulun tilanteesta ja se on saatettu päättäjien tietoon. Samaa viestiä on tullut nyt myös muista sellaisista yrityksistä, joiden kanssa koululla on pitkäaikainen yhteistyösuhde.

Kelloseppäkoulussa on todellinen oppimisen meininki, halu oppia ja oppimisen ilo. Opettajat ovat huippuja. Täällä osataan keskittyä ja olla kärsivällisiä. Sen tuntee jokainen tänne tuleva vierailijakin, lähes käsin kosketeltavalla tavalla. Tämä ei olekaan pelkkä koulu, vaan yhteisö ja osaamiskeskus, jolla on toimivat yhteydet omilla aloillaan toimiviin koulun kasvatteihin.

Täällä opitaan se oikea asenne, jonka saa kuulla myös monen ammatissa jo olevan suusta: laadun suhteen ollaan tinkimättömiä viimeiseen lastuun asti, muutoin ollaan rentoja. Ja niin kuin tänä opiskelua puolustavan protestin yönäkin, niin välillä Oton banjo soi.

Tästä koulusta työllistytään kelloalan lisäksi myös teknologian alan yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin. Koululla on ollut jo pitkään hyvät yhteistyösuhteet näihin yrityksiin ja laitoksiin ja niissä suoritetaan paljon myös työssäoppimisjaksoja. Mutta entä muutaman vuoden kuluttua, riittäisivätkö yrityksille nykyisiin verrattuna vain puoliksi yhtä hyvät tarkkuustyön tekijät?

Ammatillisessa koulutuksessa on tekeillä reformi, joka kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin. Koulutuksen halutaan paremmin vastaavan tulevaisuuden osaamistarpeita. Mutta miten ihmeessä reformi voi onnistua, kun samalla leikataan resursseja, joilla vastataan esimerkiksi lääketieteellisen teknologian, biotalouden ja puhtaan teknologian sekä energiatalouden alan yritysten tarpeisiin? Ja kelloalan yritysten tarpeisiin? Kelloala on esimerkki alasta, joka vastoin yleistä käsitystä näyttääkin pärjäävän juuri sillä, että korkeatasoista käsityötä tarvitaan teollisen tuotannon rinnalla. Ettei vain olisi niin, että koulutuksesta päättävien kello käy menneisyyden aikaa?

Myös tulevaisuuden opiskelijoille on taattava mahdollisuus valmistua koulusta kansainvälisesti arvostettuina ammattilaisina!

Oppilaskunnan puheenjohtaja Janne Hautala hymyilee kertoessaan, että ei todellakaan ollut vaikea saada koko koulua mukaan tähän mielenilmaukseen. Vaikka täällä olevat opiskelijat eivät olekaan puolustamassa omaa välitöntä etuaan, vaan kaikkien oikeutta tasokkaaseen ammatilliseen opiskeluun. Me vaadimme, että myös tulevaisuuden opiskelijoille taataan mahdollisuus valmistua koulusta kansainvälisesti arvostettuina ammattilaisina, hän sanoo.

Janne ihmettelee miten tällaiset ammatillisen koulutuksen leikkaussuunnitelmat ovat oikein syntyneet. Ehkä koulutusta ohjaavat ja siitä päättävät keskustelevat hiukan liian etäällä siitä tasosta, jossa oppiminen tapahtuu ja jossa opettajat ja opiskelijat toimivat. Ehkä se on helpompaa, kun puhutaan vain hallinnon kielellä ja numeroilla, sanoo Janne.

Simo Ylitalon luento on juuri alkanut. Kello lähestyy puolta yötä. Seuraava luento alkaa klo 04.00.

Mielenilmauksen yönä Kelloseppäkoulun opiskelijat ja opettajat eivät tunne väsymystä, vaikka on ylitetty jo keskiyö. Asia on heille niin tärkeä. Oman koulunsa lisäksi he ovat huolissaan koko ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. He ovat huolissaan Suomen tulevaisuudesta.

Samalla he ovat elävä osoitus siitä oppimisen meiningistä ja ilosta, joka tässä koulussa vallitsee. Siitä, joka tuottaa tulosta – mutta josta halutaan nyt leikata.

Teksti: Liisa Kunttu | Kuvat: Heikki Kunttu | toteutus: monimediatoimisto KUTOMO |

Julkaisija: Kelloseppäkoulu | Vanha maantie 11, 02650 Espoo | Puhelin: +358 9 4355 770 |