Kelloseppä Leena Auvinen
Kelloseppä - miesten vai naisten ammatti?
Totta kai kelloseppä on yhtä lailla naisten kuin miestenkin ammatti. Tärkeintähän on onko käsillä työskentely se oma juttu, ei sukupuolella ole merkitystä. Kellosepän työssä käsitellään niin pieniä esineitä etteivät edes mahdolliset fyysisen voiman erot vaikuta, sanoo kelloseppä Leena Auvinen. Varmaan kasvatuksellakin on vaikutusta, hän jatkaa. Isäni otti meidät lapset pienestä pitäen mukaan kaikenlaiseen rakentamiseen ja kodin remontteihin. Me opimme käyttämään käsiämme aika monipuolisesti.
Leena valmistui tradenomiksi vuonna 1998 ja työskenteli sen jälkeen ostotehtävissä Helsingin Energiassa ja Lumene Oy:ssä. Jossain vaiheessa hän ryhtyi käymään Työväenopiston hopeakorukursseilla, joita järjestettiin Kelloseppäkoulun tiloissa.
Korukursseilla Leena kävi parin vuoden ajan, mutta jo heti ensimmäisellä kerralla Kelloseppäkoulussa hänestä alkoi tuntua, että tähän kouluun hän haluaisi opiskelemaan. Pienestä pitäen hän oli innostunut kaikesta sellaisesta käsillä tekemisestä, jossa lopputuloksen ja sen rakentumisen voi nähdä ja aistia. Vähitellen hänessä kypsyi ajatus ammatin vaihtamisesta. Toimistossa tietokoneen ääressä yli kymmenen vuotta tehdystä työstä olisi hienoa vaihtaa kellosepän ammattiin.
Hain sitten kouluun keväällä 2011, kävin pääsykokeissa ja minut valittiin!
Leena Auvinen muistelee ensimmäistä opiskeluvuottaan Kelloseppäkoulussa.
Kun koulun ensimmäisen luokan kevätlukukaudella sain ensimmäisen kerran työpöydälleni oikea kellon, Junghans-merkkisen seinäkellon, ryhdyin välittömästi purkamaan sitä. Purin sen osiin viidessä minuutissa, pahemmin ajattelematta miten se saadaan koottua takaisin. Niin kova oli intoni päästä työskentelemään kellon koneiston kanssa.
Ensimmäisen vuoden työharjoittelun Leena suoritti Piekäisen kello- ja kultaliikkeessä Helsingissä ja toisen luokan työharjoittelussa Leena oli Sveitsissä Vesa Ruokasen ateljeessa. Vesa tekee töitä mm. Manufacture Claretille.
Työharjoittelussa Sveitsissä.
Ruokasen ateljeessa tein "osakasauksia" ja viimeistelin osia minuuttirepeteereihin. Mahtava kokemus, sanoo Leena. Kolmannen vuoden työharjoittelussa olin Swatch Groupilla Vantaalla. Toisen vuoden keväästä olin Oy Osk. Lindroosin Mikonkullan myymälässä ilta- ja viikonloppuapulaisena. Valmistumisen jälkeen jäin Mikonkultaan, mutta osan viikosta olen työskentellyt Lindroosin kellohuollossa hoitaen huoltoihin liittyvät toimistotyöt ja asiakaspalvelun.
Elokuussa Leena Auvinen palaa Kelloseppäkouluun, nyt kello- ja jalometallialan erikoismyyjien koulutuksesta vastaavaksi. Hän kertoo olleensa saman tien valmis tehtävään, kun hänen kiinnostustaan kysyttiin. Minuthan piti usein opiskeluaikana melkein häätää koulusta, kun halusin käyttää iltatunnitkin kellojen parissa. Miksi en lähtisi sinne nyt töihin?
Kaupallisen alan koulutus, kellosepän taidot ja kokemus kello- ja kulta-alan liikkeistä ovat taatusti hyvä pohja uudelle työlle, mutta mitä ajattelet tai toivot alan liikkeiden tulevaisuudesta?
Olisi hienoa jos kivijalkaliikkeitä säilyisi, vaikka ketjuuntumistakin tapahtuu. Olisi myös hyvä, että Suomessa olisi esillä kellojen huippubrändejä ja että hienojen kellojen ja korujen arvostus vielä lisääntyisi, sanoo Leena.
Haastattelupäivänä Leenalla oli ranteessaan Tissot-kello ja mukanaan hänellä oli myös koulun opinnäytetyönä valmistamansa rannekello. Kelloja hän ei ole keräillyt, mutta kaikki lahjakellot ovat kyllä tallessa.
Elokuussa Leena Auvinen aloittaa Kelloseppäkoulussa Kristiina Liesivaaran työn jatkajana.
Teksti: Liisa Kunttu | Sveitsin kuvat Vesa Ruokanen, muut kuvat Heikki Kunttu
toteutus: monimediatoimisto KUTOMO
Kelloseppäkoulu | Vanha maantie 11, 02650 Espoo | Puhelin: +358 9 4355 770, Fax: +358 9 4355 7723 | kanslia@kelloseppakoulu.fi | www.kelloseppakoulu.fi