Kari Voutilaisen puhe Kelloseppäkoululle ja tuleville kellosepille

Minulla on kunnia olla täällä tänään juhlistamassa kelloseppäkoulumme 70 vuotis-juhlapäivää. Koulu on saavuttanut kunnioitettavan iän mutta siitä huolimatta koulu on pystynyt mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin ja pysynyt hyvin dynaamisena.

Ammattimme on yksi harvoista ammateista maailmassa, jonka historia on vuosisatoja pitkä ja kelloalan ensimmäiset teoriakirjatkin on kirjoitettu jo 1500 luvulla. Perusteoria on säilynyt lähes muutumattomana vuosisatojen ajan, joka on uskomatonta kun ajattelee tätä päivää, milloin uusia ammatteja syntyy kiihtyvällä vauhdilla, mutta toiset häviää yhtä nopeasti. Voisi myös ajatella, että ammattimme on vanhanaikainen mutta se on kaikkea muuta, ammattimme on edelleen hyvin suosittu ja haluttu ammatti nuorten keskuudessa ympäri maailmaa. Asiakkaiden ja kellokeräilijöiden keskuudessa ammattimme on hyvin kunnioitettu, mehän pidämme huolta heidän kelloistaan, ilman kelloseppiä ja ammattitaitoista huoltoa ei kukaan osta arvokkaampaa kelloa.

Sveitsissä kellosepän ammatti on historiallisesti ollut tärkeä koko Sveitsin kelloteollisuudelle. Kelloteollisuus ja kaikki sen sivuhaarat ovat yksi Sveitsin talouselämän peruspilareista. Kelloteollisuus työllistää Sveitsissä nykyään vajaa 60’000 henkilöä, 60 luvun lopulla kelloteollisuus työllisti 90’000 ihmistä ennen kvartzi kriisiä. Sveitsissä on 6 kelloseppäkoulua sekä monilukuinen joukko kellotehtaita jotka kouluttavat tulevia kelloseppiä yhteistyössä kelloseppäkoulujen kanssa. Sveitsissä kelloseppien koulutus painottuu valmistuksen puolelle, Suomessa painotus on enemmän huollon ja korjaamisen puolella. Tästä upeana osoituksena on Suomen kelloseppäkoulun opettajien kirjoittamat ainutlaatuiset oppikirjat joiden kaltaisia ei ole missään muualla maailmassa. Oppikirjat ovat täysin ainutlaatuisia, missä on runsaasti käytännönläheisiä esimerkkejä kellon huoltoon ja korjaukseen liittyvistä käytännönläheisitä ongelmista ja ratkaisuista.

Ammattimme on elänyt muutosten aikaa 1960 luvulta lähtien, mekaanisen kellon rinnalle on tullut paristokäyttöiset kellot, mutta suurin muutos alalle on ollut tietokone. Tietokone on mahdollistanut uusia työstömenetelmiä ja kellon suunnittelu on mullistunut tietokoneen johdosta. Mekaanista lastuavaa työstöä voidaan suorittaa tietokone ohjatuilla työstökoneilla, joka on mahdollistanut pienten työhuoneiden olemassaolon, niin kuin myös minun työhuoneeni. Ennen tietokoneen tuloa, kellon koneiston suunnittelu vei aikaa helposti useamman vuoden. Stanssaus työkalujan valmistus oli aikaaviepää ja työkalut ja koneet erittäin kalliita. Oli aika mahdotonta ja vaikeaa tehdä uniikki kelloa tai pientä sarjaa.

Nyt tietokone ohjatut koneet voidaan ohjelmoida vaivattomammin ja se on mahdollistanut osien valmistuksen pienissä erissä ja tehokkaat kellon piirustusohjelmat ovat luoneet uudet puitteet kellon rakentamiseen ja piiirtämiseen.

Tässä on myös mahdollisuuksia nuorille kellosepille, kynnys aloittaa kellon rakentaminen ja oman koneiston tekemisen kynnys on hurjan paljon matalampi kuin se on ollut ennen.

Itse olen elävä esimerkki siitä että kaikki on mahdollista, se vaatii kovasti työtä, minulla tähän on mennyt kolme vuosikymmentä. Mutta jos on uskallusta, ripaus kunnianhimoa ja tervettä itsensätuntemusta ja ennekaikkea ammattitaitoa sekä halu oppia lisää uutta, halu tahdä aina paremmin, eväät alkuun ovat oikein hyvät.

Minulla on ollut haaveena valmistaa itse kelloja heti kelloseppäkoulun alkuajoista. Haaveista on tullut totta, se on vaatinut kovasti määrätietoista työtä ja myös uhrauksia tässä vuosien varrella. Halusin oppia lisää ja hain lisäoppia WOSTEPista 80-luvun lopulla kahteen kertaan, ensin peruskurssilta ja sitten monimutkaisten kellojen kurssilta. 1990 pääsin kellosepän unelma paikkaan tekemään restaurointi työtä ja sekä valmistamaan uniikkikelloja. Opin lisää mutta käytin myös iltani kellojen valmistukseen ja restaurointeihin 12 vuoden ajan. Illat kuluivat työhuoneessani kellojen parissa ja sijoitin myös kelloista tulleet tulot työhuoneeseeni, työkaluja ja koneita tuli lisää. Kun 2002 tunsin olevani kypsä siirtymään yksityisyrittäjäksi, minulla oli kaikki koneet ja laitteet mitä tarvitsin ja kynnys aloittaa oli pieni.

Kun aloittaa, on hyvä jos on selvät visiot tulevaisuudesta, punainen lanka , mitä haluaa tehdä ja mihin päästä, se auttaa päivittäisessä päätöksen teossa. Päivittäiset päätökset jotka tukevat omaa visiota auttavat meitä menemään oikeaan suuntaan. Huomasin 2007 että kellojemme kysynnän kasvaessa hyvin nopeasti, oli minun päätettävä joko kasvattaa tuotantoa tai kieltäytyä myymästä, ja silloin aloin kieltäytyä. Se punainen lanka... ja ajatuksena, small is beautiful and less is more..

Huomasin myös hyvin nopeasti että ainoa tapa pysyä veden pinnalla on tehdä kaikki itse, olla riippumaton alihankkijoista. Näin voi itse päättää omista aikatauluistaan ja laatu on myös itsestä kiinni.

Itse yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin, tarvitaan harjoitusta, alussa kaikki vie aikaa, mutta nopeus tulee itsestään. Nykyään kommunikoinnin tultua globaaliksi, on oltava tinkimätön laadusta, asiakkaita on kunnioitettava ja totuudessa pysyttävä. Noudattaa omia visioitaan.

Minulle oli selvää että hankin tarvittavat koneet ja palkkaan henkilökuntaa, kelloseppiä, että tästä kaikesta tulee totta. Mutta työhuoneessa koko henkilökunnan pitää tehdä työtä samalla visiolla, kaikkien pitää yrittää aina tahdä vielä paremmin.

Tietokoneen myötä kommunikointi on kokenut vallankumouksen, maailma on muuttunut ja tieto menne maailman ääristä toiseen nopsaan, kuvat menevät ja tulevat. Tämä on haaste, sillä asiakkaat tietävät ja näkevät mitä me teemme, on pakko pitää se punainen lanka suorassa ilman sivuraiteita, tehdä sitä mitä sanoo.

Aloitin aikanani omin avuin, ilman ulkopuolista taloudellista apua, se on ollut minulle avuksi sillä mielestäni on hyvä, että työhuone ei kasva liian nopeasti, eikä tule vauhtisokeutta ja liikaa vauhdin hurmaa.

Rohkaisen nuoria kelloseppiä tekemään haaveistaan totta, kaikki on mahdollista, se vaatii paljon työtä, vuosien uurastusta, mutta toivoisin että Suomeen syntyisi lisää kellojen valmistajia. Suomi ei ole syrjässä, Singaporesta on sama matka Rovaniemelle kuin Sveitsiin Môtiersiin. Asiakkaille se on myös eksoottista, että kelloja valmistetaan kauniin luonnon ympäröimissä paikoissa, ei ole välttämätöntä että työhuone sijaitsee keskellä Geneven keskustaa. Nykyään kun kaikki on globaalista, kukaan ei tiedä mistä tuotteet tulevat, siksi asiakkaat haluavat usein henkilökohtaisesti tavata kellosepän, kontakti on tärkeä, sillä siitä asiakkaalle jää kerrottavaa tuttavilleen, perhelleen, lapsilleen, kellon mukana kulkee tarina. ” Hei, minä tunnen sen kellosepän, näin kuinka he kiilloittivat niitä todella pieniä ruuveja, he sorvasivat akselia tähän kelloon” jne, asiakas kokee olevansa etuoikeutettu ja tarina siirtyy kellon mukana seuraavalle sukupolvelle. Teollisesta tuotteesta ei tule samoja kokemuksia. Asiakkaita oppii myös vuosien varrella tuntemaan ja tapaa ihmisiä mitä ikinä ei muuten tapaisi, oma elämä on kokemuksien ja tapaamisten myötä on hyvin rikasta.

Kelloseppäkoulu antaa oikein hyvät eväät alkuun, jatko on sitten itsestä kiinni. Itse uskon siihen, että jos jotain todella haluaa ja uskoo siihen, kaikki on mahdollista.

Kiitos kuuluu kelloseppäkoululle, henkilökunnalle ja opettajille hienosta työstä ja kannustuksesta näin koulun 70 vuotispäivänä.

Henkilökohtaisesti kiitän myös tuesta jota olen saanut vuosien varrella ja lämmin kiitos myös puolisolleni Tertulle arvokkaasta tuesta ja kannustuksesta.

Kiitos ja toivon kaikkea hyvää ja menestystä Kelloseppäkoululle ja tuleville kellosepille!