Yritys nimeltä ”Mikromekaanikko Jouko Joensuu”

Kun perustit yrityksesi vuonna 2010, miten se tapahtui? Yrityksen perustamiseen vaikutti ratkaisevasti se, että olin siirtynyt edellisestä työpaikastani Vaisala Oy:stä tuntiopettajaksi Kelloseppäkouluun. Koululla ei yleensä ollut töitä koko viikolle, joten jotain lisähommaa teki mieli saada. Olin silloin tehnyt erään työn, josta piti laskuttaa. Ajattelin, että työn tilaajallekin olisi yksinkertaisinta, että laskuttaisin siitä yrittäjänä. Nämä seikat yhdessä johtivat toiminimen perustamiseen. Selvitin tarvittavat toimenpiteet, tein ne ja siitä se lähti. En joutunut oikeastaan tekemään investointejakaan, koska tarvitsemani koneet olin hankkinut jo aikaisemmin, harrastuksiani varten.

Joukon mielestä yrityksen perustamiseen liittyvät toimenpiteet eivät olleet erityisen vaikeita. Yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ryhtymiseen hän sai tukea ja neuvoja myös aivan lähipiiristään. Esimerkiksi sellaiset yrityksen pyörittämiseen liittyvät seikat kuin kirjanpito voivat olla aika hankaliakin. Mutta niihin saa myös neuvoja ulkopuoliselta kirjanpitäjältä, jos teettää sellaisella kirjanpidon. Se tietysti maksaa jonkin verran, mutta vapauttaa omaa aika varsinaiseen tekemiseen, Jouko toteaa.

Mikromekaanikko tutkii tilanteen paikan päällä

Nyt, itsenäisenä yrittäjänä, valmistat erilaisia pieniä laitteita ja laitteiden osia manuaalityöstökoneilla ja käsityömenetelmin. Miten asiakkaasi löytävät sinut? Saan työni oikeastaan kolmella tavalla. Joko aiemmat työnantajani tarvitsevat jotakin tai niillä työpaikoilla joissa on koulukavereitani tarvitaan jotakin, tai sitten minulle tulee tiedusteluja tänne koululle. Ehkä voisin sanoa, että minulle on ajan kanssa muodostunut jonkinlainen verkosto. Ja se on kyllä tällaisten töiden saannissa aivan keskeistä.

Verstaasi sijaitsee Hämeenlinnassa, onko sillä vaikutusta töihisi?
Ei juurikaan, työni tulevat pääasiassa pääkaupunkiseudun yrityksiltä. Tulen tänne useana päivänä viikossa ja itse asiassa ne jotka minua tarvitsevat pitävät siitä, että käyn katsomassa mistä heidän tarpeessaan tai ongelmassaan on kysymys. Se on kyllä minullekin paljon parempi. Ei tällaisia töitä oikein voi pelkästään sähköpostilla selvittää.

Mitkä muuten ovat tärkeimmät koneesi? Robosota-harrastusta varten hankin aikanani halvan sorvin ja jyrsimen. Niiden lisäksi minulla on nykyään käytössä yksi kellosepän sorvi. Muutama pieni sorvi on myös odottamassa kunnostusta ja käyttöönottoa. Aika yksinkertaisin välinein osia tulee tehtyä. Koneet ovat kokoluokaltaan sellaisia pöydälle mahtuvia.

Kun kysymme, onko töitä riittänyt, Jouko kertoo että varsinkin viimeisen vuoden aikana töitä on tullut aika hyvin. Se kuulostaa reippaalta lähdöltä, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan uusista yrittäjistä vain noin puolet pystyy jatkamaan toimintaansa kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen. Toisaalta Jouko on esimerkki siitä, että uudet yrittäjät selviytyvät yleensä paremmin, jos harjoittavat palkkatyötä yrittäjätoimintansa ohella.

Poimintatyökaluista bondauslaitteisiin

Kun Joukon puoleen käännytään, niin valmiille tuotteelle on yleensä selvä tarve ja paikka. Niinpä työt menevät käyttöön heti niiden valmistuttua. Joukon verkkosivuilta voi kuitenkin saada käsityksen siitä, millaisia laitteita ja laitteiden osia hänen käsistään on lähtenyt. Sinne kootusta galleriasta näkee, että hänen verstaaltaan on valmistunut töitä erilaisista poimintatyökaluista bondauslaitteisiin ja monenlaisista vivuista, piikeistä ja ohjureista leikkuri- ja tutkimuslaitteisiin. Sivut löytyvät osoitteesta http://www.mikromekaanikko.fi Samoilta sivuilta voi katsoa valokuvia Joukon Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella suorittamasta, useammasta osasta koostuneesta lopputyöstä. Siellä on valokuvia myös lukuisista harjoitustöitä (oma portfolio).

Töitä ja keksintöjä

Kysymys siitä, miten jokin voisi toimia paremmin taitaa olla sinulle aika luonteenomainen? Kerro siitä jokin esimerkki. Olin rakennellut kaikenlaista jo ennen kuin tulin opiskelijaksi Kelloseppäkouluun. Mutta kyllä ajatus tuotekehityksestä tarttui minuun kunnolla oikeastaan vasta täällä koulussa.

Yksi esimerkki voisi olla heilahduslukulaskuri, jolla pystytään selvittämään kellon liipottimen heilahdusluku esimerkiksi silloin, kun siihen työstetään uutta spiraalia. Spiraalin leikkauskohdan määrittäminen on nimittäin todella tarkkaa.

Perinteisessä spiraalinvertailulaitteessa referenssinä toimii kapselissa oleva liipotin ja spiraali, jotka laitetaan heilumaan vertailtavan liipottimen ja spiraalin kanssa samaa tahtia ja sitten tutkitaan näiden heilahdusliikkeiden välille muodostuvaa vaihe-eroa. Perinteisessä laskurissa heilahdusliikkeiden vaihe-ero voidaan kuitenkin havaita vain silmämääräisesti.

Tämän ongelman olen pyrkinyt ratkaisemaan kehittelemällä optisen laitteen, joka mittaa liipottimen puolan heijastusta yhdestä kohdasta. Laitteeseen asetetun liipottimen puola kulkee siinä olevan anturin yli vuorotellen kummallekin puolelle, niin että yhdeltä heilahdusjaksolta saadaan kaksi pulssia. Laitteen älynä toimiva mikrokontrolleri laskee joka toisen pulssin välisen ajan ja muodostaa sen tiedon avulla lopullisen lukeman. Laite näyttää lukeman puoliheilahduksina tunnissa näytöllä, josta se on helposti luettavissa. Suunnilleen näin voisi kuvata laitteen toimintaa.

Kun kysymme laitteen käytöstä ja tulevaisuudesta Jouko kertoo, että prototyyppi lähti kelloseppä Kari Voutilaiselle Sveitsiin heti kun se oli valmis. Kelloalaa tunteville se kertoo, että kiinnostus laitetta kohtaan ei ole suinkaan vähäistä.

Joukon töissä on paljon keksintöjä, isompia tai pienempiä. Hänellä pitää ilmeisesti aina olla tekeillä myös niitä, joita hän kutsuu 'omiksi töikseen'. Ne eivät ole tilauksia asiakkailta, vaan jokin ongelma tai kehittämistarve tai ajatus siitä miten jonkin laitteen tai sen osan voisi tehdä paremmaksi saa hänet rakentamaan jotakin uutta. Tai tekemään vanhan uudella ja paremmin toimivalla tavalla.

Sinisen lämpölevylaitteen Jouko rakensi kellon vesitiiviyden tutkimisen välineeksi. Siinä kello voidaan lämmittää tarkalleen haluttuun lämpötilaan ja testata sen vedenkestävyyttä tipauttamalla kylmää vettä kellolasille.

Erääseen prototyyppiin tulevia osia, jotka tarvitaan antureiden kiinnittämistä varten. Työ on vielä kesken ja siksi se ei ole vielä lähtenyt tilaajalle.

Tummakuorinen laatikko on taajuusreferenssilaite, jonka avulla voidaan tehdä esimerkiksi kellontarkistuslaitteisiin ajan myötä tarvittava kalibrointi. Laitteen sisällä on GPS-lukittu uunioskillaattori ja sillä saadaan ulostuloina värähtelytaajuudet 1 Mhz ja 10MHz. Koululla on oma taajuuslaskuri ja nyt on myös taajuusreferenssilaite, joten kalibrointiin tarvittavia laitteita ei tarvitse lähteä ostamaan.

Joukon rakentama, rannekellon mallinen digitaalinen ajannäyttäjä näyttää ajan lisäksi päivämäärän, siinä on erilaisia ajastimia ja herätystoiminto, siihen kirjoittaminenkin sujuu vaikkakin vähän kömpelösti, sillä voi pelata matopeliä jne. ja siihen voi ohjelmoida vielä paljon muitakin toiminnallisuuksia. Jouko on rakentanut sekä rannekellon mallisen että taskukellon kokoisen ajannäyttäjän.

Pyörillä kulkeva robotti on rakennettu Joukon ohjauksella koulun robottikurssilla.

Samalla kurssilla kaksi opiskelijaa on tekemässä 3D-tulostinta.

Myös quadrokopterin pitäisi valmistua tänä keväänä.

Opettajaksi Kelloseppäkouluun

Olet nyt siis yrittäjä, mutta myös Kelloseppäkoulun opettaja. Miten sinusta tuli opettaja? Vuonna 2009, ollessani vielä armeijassa tulin tänne Kelloseppäkoulun perinteiseen avointen ovien päivään. Ja siellä Tiina, koulun rehtori, kysyi miten suhtautuisin, jos minua pyydettäisiin tänne opettajien sijaiseksi. Hämmästyin itsekin, että sanoin ”mikäs siinä” tai jotain sen tapaista. Ja niinpä seuraavana syksynä, jolloin oli muuten varsin huono aika etsiä töitä, tulin tänne sijaiseksi.

Miltä se tuntui, kun olit itse vielä vähän aikaisemmin ollut täällä opiskelijana? Olihan se aloittaminen vähän shokeeraavaa, kun suuri osa oppilaista oli vanhempia kuin heidän sijaisopettajansa. Osan opiskelijoista tunsin vielä omalta kouluajaltani ja se tietysti helpotti. Mutta kaikkien opettajan sijaisten ongelma on varmaan se, että ei tunne oppilaita. Ja täällä Kelloseppäkoululla sillä on hyvinkin suuri merkitys. Niin, kyllä se oli siinä vaiheessa kaikkein hankalinta.

Sitten tulit opettajaksi kuitenkin toisenkin kerran, mutta sitä ennen ehdit olla muualla töissä, eikö niin? Olin erilaisia mittalaitteita ja -järjestelmiä valmistavan Vaisala Oy:n palveluksessa elektroniikkakokoajana. Menin sinne aluksi vuokratyöntekijöitä välittävän firman kautta. Erilaisten antureiden kasaaminen oli päätyötäni siellä. Myöhemmin pääsin myös erilaisten antureiden prototyyppien kokoonpanoon, tavallisen tuotantotyön lisäksi.

Tein siellä myös jonkin verran työvälineiden suunnittelua ja kehittämistä, siinä kokoonpanotyön ohessa. Käytin jo silloin omia koneitani osien valmistamiseen. Se oli tietysti mikromekaanikolle opettavaista aikaa. Mutta se oli vain jonkinlaista esimakua siitä mitä nyt teen omassa yrityksessäni. Olen saanut Vaisalalta myös jonkin verran tilauksia firmalleni ja niidenkin kannalta on hyvä, että tunnen ympäristöä jonne ne tulevat.

Jouko neuvoo ja opastaa käytännön töissä

Vaikuttaa siis siltä, että tällä mikromekaanikolla on silmät, jotka näkevät työprosessin ongelman lisäksi hyvin nopeasti myös sen, millaisella laitteella ongelman voisi ratkaista.

Opetusta iltakursseilla

Minulla on opetusta myös koulun iltakursseilla: robottikursseilla ja kellonkorjauskursseilla. Ne ovat vapaaehtoisia kursseja koulun opiskelijoille, kellonkorjauskursseille osallistuu joskus joku ulkopuolinenkin, Jouko kertoo.

Kun kysymme, onko robottikurssien järjestämisen taustalla ajatus siitä, että mikromekaanikot ovat tulevaisuudessa entistä enemmän tekemisissä robottien kanssa, Jouko toteaa että pikemminkin se, että tarvikkeita robottikurssia varten on saatavilla. Mutta että robottien rakentamisessa pääsee tietysti harjoittamaan myös mielikuvitusta, joka on tarpeellista kaikenlaisissa alan työtehtävissä – vaikka sitten niitä teollisuudessa toimivia robotteja rakennettaessa.

Mikromekaanikon taustaa

Oletko rakennellut kaikenlaista pienestä pitäen? Kyllä minä vähän sitä lajia taidan olla. Meillä oli kotona aika hyvin työkaluja ja sähköjutut ovat kiinnostaneet pienestä asti. Ja kun muistelen, niin ihan lapsenakin leluissa oli parasta se, että ne menivät rikki. Silloin ne sai koota uudelleen tai tehdä niistä jonkun uuden vekottimen.

Myöhemmin hain kierrätyskeskuksesta laitteita, joita sai purkaa ja joista löytyi aina uusia ihmeellisiä osia. Tuli siinä purettua ainakin levysoittimet, puhelimet, stereot ja ompelukoneet. Sillä tavalla oppi aika hyvin, miten monet laitteet toimivat ja mitä niissä on sisällä. On siitä nykyäänkin ollut hyötyä, kun mm. monet tuttujen levysoittimet ja stereot on tullut korjattua.

Mainitset harrastukseksesi myös ohjelmoinnin, milloin ja miten se alkoi?
Kiinnostus ohjelmointiin alkoi suunnilleen silloin kun opin lukemaan. Vanhemmalla veljellänikin oli siihen kyllä vaikutusta. Nyt tuntuu aika huvittavalta ajatella, että enhän minä silloin mitään englantia osannut, mutta pääsin ilmeisesti vähitellen perille siitä, mitä toimintoa mitkäkin sanat tarkoittivat.

Ryhdyimme veljeni kanssa vain kokeilemaan, että mitä tapahtuu kun vaihdamme silloisessa pc-koneessa esimerkkiohjelmia muokaten jonkun koodin pätkän toiseksi. Ja mitä enemmän pääsimme hommasta perille, sitä enemmän se alkoi kiinnostaa. Ehkä harrastuksemme syntyi, kun silloin ei ollut juurikaan noita tietokonepelejä.

Sitten peruskoulun yläasteella kiinnostuin robosodasta, eli kilpailulajista jossa kamppaillaan radio-ohjatuilla aluksilla. Silloin ohjelmoinnin harrastus jäi vähemmälle, pelissä tarvittavien robottien rakentaminen tuli oikeastaan sen tilalle. Sivustolla http://www.saippuarasia.net esiteltävistä roboteista lähes kaikki ovat Joukon rakentamia.

Tulevaisuudesta

Entä tulevaisuudessa, miten haluaisit suuntautua? Sitä en kyllä ole kovin paljoa ajatellut. Periaatteessa voisin tietysti opettaa tulevaisuudessa enemmänkin, jos hankkisin varsinaisen opettajan pätevyyden. Mutta ainakin tällä hetkellä yritys on kuitenkin se, johon tekee mieli panostaa enemmän.

Oletko ajatellut kumppanin hankkimista yritykseesi? Sellaisia suunnitelmia minulla ei nyt ole. Nyt on ihan hyvä näin, mutta eihän sitä voi varmasti tietää, mitä jatkossa tapahtuu. Jouko miettii hetken ja sanoo sitten, että onhan totta kai sääli, että siellä koneet seisovat tälläkin hetkellä käyttämättä. Hän kertoo, että viime syksynä hänellä oli kyllä työharjoittelija Kelloseppäkoulusta verstaallaan.

Ja kauniiksi lopuksi, millaisena opettajana ja yrittäjänä toimiva mikromekaanikko näkee mikromekaanikkojen mahdollisuudet jatkossa, kannattaako mikromekaanikoksi opiskella vai uhkaako automaatio? Työstö on se alue, joka tulee varmasti jatkossa painottumaan nykyistä enemmän myös mikromekaanikkojen koulutuksessa. Automaatio etenee, mutta käsityönä tekemistä ja manuaalilaitteita tarvitaan aina, vähintäänkin prototyypeissä.

Minä ajattelisin, että mikromekaanikon mahdollisuudet ovat valtavan monipuoliset. Mikromekaanikon koulutuksella voi lähteä melkein mihin suuntaan tahansa. Siinä on lähinnä mielikuvitus rajana.