Kira Kampmannin englanniksi vetämä kurssi syyskuun alussa Kelloseppäkoululla oli mielenkiintoinen tilaisuus. Suurkiitokset Pia Jull, kun jaksoit järjestää tämän kurssin. Oli ilo saada kuulla Kiraa, joka on selväsanainen, hauska ja asiallinen puhuja.  Vaikka kurssi oli englanniksi, en usko kielen olleen suurempi kompastuskivi kuulijoille. Useampipäiväiseksi räätälöidystä kurssimoduulista oli tiivistetty Kelloseppäkoulun tarpeisiin nelituntinen tietopaketti, jonka aikana saimme tietoa helmien viljelystä, eri helmityypeistä, niiden laadusta ja helmityyppien erottamisesta toisistaan.

Harvalla on niin kiehtovan eksoottista tarinaa bisneksensä alusta kuin tanskalaisella Kira Kampmannilla, joka oli vuonna 1999 luksuspurjeveneen gastina matkalla Panamasta Uuteen Seelantiin. Alus poikkesi Tyynellä valtamerellä Polynesiaan, jossa Kira pääsi tutustumaan helmien viljelyyn. Eikä minkä tahansa helmien vaan hienojen ”mustien helmien”, joita tänä päivänä kutsutaan tahitinhelmiksi viljelypaikkansa mukaan. Helmet veivät naisen kerralla mennessään, niin että hän asui ja opiskeli helmiä Tahitilla.

Kira Kampmann ei panttaa yli kymmenvuotisen uran aikana keräämäänsä helmitietoa vaan jakaa mielellään asiantuntemustaan. Kelloseppäkoululla useita kertoja luennoinut helmiekspertti vetää kursseja myös myyjille. Hän on kouluttanut mm. erään pohjoismaisen huutokauppatalon henkilökuntaa, jotta esimerkiksi merivesihelmet osattaisiin erottaa huutokauppaluettelossa makeanveden helmistä. Tärkeä tieto, jolla on iso merkitys hinnoittelussa.

Yksi erityisesti silmät avaavista aiheista oli helmien käsittely. Moniko meistä on tuudittautunut siihen käsitykseen, että tahitinhelmiä ei käsitellä? Ei yleensä, mutta poikkeuksia löytyy. Eivätkä japanilaiset akoyahelmetkään ole aina ihan luonnollisia. Eivät ne kaikki ole luonnostaan valkoisia ja vaaleanpunahohtoisia. Makeanvedenhelmissä käsittelyt näyttävät olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kira Kampmannin mielestä käsittelyissä ei ole toisaalta mitään väärää, niin kauan kuin niistä kerrotaan avoimesti.

Muita mielenkiintoisia aiheita oli mm. helmisimpukoiden viljely. Tahitinhelmien viljely on pitkällinen prosessi, kun helmisimpukat on ensin kasvatettava ja vasta myöhemmin niihin voidaan istuttaa helmiaihio. Simpukoiden hoito on myös työlästä, sillä joka toinen tai kolmas kuukausi niille on tehtävä pesu.  

Myös ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys olivat luennon loppuvaiheen tärkeitä aiheita, sillä merivesisimpukat ovat herkkiä merien saastumiselle. Helmenviljelijät ovat tämän vuoksi esimerkiksi Filippiineillä neuvotelleet kalastajien kanssa, että kalastus dynamiitin ja syanidin avulla lopetettaisiin. Kestävä kehitys ja eettisyys ovat varmasti tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä kaupankäynnin argumentteja. Haluan uskoa tiedostavaan kuluttajaan, joka vähitellen alkaa kysellä myyjiltä mitkä koruvalinnat ovat eettisiä ja mitkä tukevat kestävää kehitystä.