Kilpailu

Kerro vähän tästä maailmalla arvostetusta kilpailusta. Miten tulit valituksi sinne?

Meillä oli täällä koululla ensin oma kilpailu, jossa minä tulin valituksi. Ja kun läpäisin myös Langen karsinnan, niin viime toukokuussa olin sitten viikon ajan A. Lange & Söhne kellotehtaan vieraana Saksan Dresdenissä ja Glashüttessä, yhtenä kahdeksasta kilpailuun valitusta. Kilpailu järjestettiin nyt viidettä kertaa. Ensimmäistä kertaa kilpailijoiden joukossa oli myös yksi sveitsiläinen, he kun yleensä kilpailevat vain Sveitsissä.

Langen tehtaat sijaitsevat Glashüttessä joka on pieni, noin 7000 asukkaan kaupunki Saksin osavaltiossa. Se on Saksan kelloteollisuuden keskus, siis todellinen kellokaupunki. Siellä meille osoitettiin suurta vieraanvaraisuutta. Olimme Glashüttessä neljä päivää ja tutustuimme kaupunkiin ja Langen ylläpitämään kouluun, joka on Kelloseppäkoulua vastaava oppilaitos. Ja tietysti pääsimme tutustumaan myös tehtaaseen, mikä olikin todella mielenkiintoista.

Näissä Langen kilpailuissa on aina teema, viime vuonna se oli toisen aikavyöhykkeen näyttö. Me olimme jo matkalla Glashüttestä Dresdeniin, kun siinä aivan viimeisillä tunneilla kerrottiin tämän vuoden teema, eli meidän tehtävämme. Se oli kuunäyttö, moon phase. Olimme tietenkin yrittäneet arvuutella mikä olisi tämän vuoden teema. Mutta kun tehtävä lopulta kerrottiin tehtaalla, niin sen jälkeen matkalla bussissa Dresdeniin oli täysin hiljaista. Kaikki kilpailijat olivat vajonneet omiin ajatuksiinsa.

Torsti kertoo, että niin kuin näissä kilpailuissa aina, niin kilpailijat saivat kellon koneiston valmiina. Sen päälle piti rakentaa koko komplikaatio. Työn tuli olla innovatiivinen, kellon ulkonäkö oli tärkeä, eikä valmisosien käyttöä rajoitettu. Mutta ennen kaikkea tehtävän antajat painottivat teknistä toimivuutta.”Tehkää mekanismi, joka toimii” oli heidän useita kertoja toistamansa ohje.

Sen mekaanisen toimivuuden painotuksen kyllä ymmärsi, kun alkoi miettiä työn aikataulua. Toiminnallisuuden vaatimus oli se, joka oikeastaan oli pantava säätelemään koko homman ajoitusta. Kun tehtävä annettiin, oltiin jo toukokuun loppupuolella. Kelloseppäkoulu oli kiinni koko kesän, koululla ei voinut työskennellä ja minä olin töissä Kari Voutilaisen ateljeessa Sveitsissä viisi viikkoa. Siellä tosin opin paljon viimeistelystä – se oli äärimmäisen hyödyllistä myös kilpailutyön kannalta – mutta kilpailukelloani en voinut sinä aikana edistää. Niinpä varsinaista työskentelyaikaa jäi vain kaksi kuukautta, sillä kellon oli oltava valmis 6.10.2014.

Kuunäkymä ja maanäkymä

Entä annettu teema, miltä tuntui kun kuulit sen?

Ei se minusta mahdottomalta kuulostanut. Minua oli jo aiemmin alkanut kiinnostaa ajatus siitä, että kuun sirppi on eri näköinen eri puolilta maapalloa ja eri aikoina katsottuna. Aloin sitten tietysti heti miettiä erilaisia vaihtoehtoja tehtävän toteuttamiseksi, mielessäni alkoi pyöriä lähinnä kaksi eri vaihtoehtoa. Ensinnäkin tämä idea, jonka lopulta toteutin. Toisena oli 3D-malli kuusta, eli pallo joka näyttäisi kuun eri vaiheet. Tuo toinen vaihtoehto putosi kuitenkin pois jo Glashüttestä Dresdeniin tehdyn bussimatkan aikana. Niin kävi ennen kaikkea siksi, että pallosta olisi tullut niin pieni, että se ei olisi juurikaan näyttänyt sitä mitä olisin halunnut.

Niinpä soitin vaimolleni, kerroin ideani ja kysyin miltä se kuulostaa. Hän sanoi että hyvältä kuulostaa ja lupasi tilata sellaisen kellon. Ajattelin, että mainiota, kaksi tuntia kulunut tehtävän annosta ja minulla on jo kellolleni tilaajakin! Siis töihin.

Aloin tutkia kuun käyttäytymistä. Tärkeäksi muodostui ajatus siitä, että maasta katsottuna kuu ja kuusta katsottuna maa liikkuvat samassa rytmissä, vaikka näyttäytyvätkin vastakkaisissa vaiheissa. Toukokuun lopulla keksin, että jos taulun puolella olisi kuunäkymä, niin kellon kääntöpuolella voisi olla maanäkymä. Sitten piti ryhtyä miettimään, olisiko tällainen teknisesti toteutettavissa ja jos, niin miten. Selvittelin, mietin ja piirsin tietokoneella 2-3 viikkoa. Sitten aloin olla varma, että kyllä ideani voisi toteuttaa.

Kuvat havainnollistavat sitä miten kuu näyttää erilaiselta Suomessa ja Singaporessa

Piti siis selvittää, miten kelloa voisi säätää. Ryhdyin kyselemään ja sainkin paljon apua astronomian harrastajilta. Minulle neuvottiin avoimen koodin Stellarium-ohjelma, joka mallintaa 3D-taivaan aivan kuin sitä katsoisi paljaalla silmällä tai kaukoputkella. Sen avulla pystyin laskemaan tarvitsemani koordinaatit viiden asteen tarkkuudella. Niiden pohjalta tein taulukot, jotka liitin myös kilpailutyöni raporttiin. Niinpä kelloni voi siirtää vaikkapa Helsingin koordinaateista vastaamaan esimerkiksi Münchenin koordinaatteja painamalla sen paininta kolme kertaa. Periaatteessa aivan samalla tavalla saadaan näkymä maapallon toiselta puolelta katsottuna. Valmistamani kiekko liikkuu portaittain.

Toki on niin, että jos haluttaisiin huomioida aivan kaikki seikat, jotka vaikuttavat siihen miltä kuu näyttää maasta katsottuna jollakin paikalla jonakin aikana, tai päinvastoin, mekanismista tulisi merkittävästi monimutkaisempi. Ehkä tulevaisuudessa sellaisenkin kellon voisi varmaan valmistaa, mutta se tulisi todella kalliiksi, eikä ehkä olisi kaupallisesti kovin vetävä.

Valmistus, syksyn tiukat viikot

Syksyllä jäi sitten työaikaa noin seitsemän viikkoa. Oli se jokseenkin intensiivinen jakso.

Kaikki illat tein töitä täällä koululla. Alkuun tein ensin koulutöitä päivällä, vähitellen koulutyö jäi kuitenkin aina vain vähemmälle. Viimeinen viikko oli jo sellainen, että en muista siitä juuri mitään. Tai oikeastaan muistan vain yhden asian: toivoin vain että viikko loppuisi, käyköön työn miten käy.

Työpäiväni kuluivat aika lailla saman kaavan mukaan. Aamulla menin heti Kolibrille, eli koulun CNC-koneelle valmistamaan osia ja iltapäivällä viimeistelin niitä käsin ja testasin niitä. Sitten kotona illalla ja yöllä piirsin uusiksi kappaleita, jotka olin todennut sopimattomiksi.

Entä materiaalit, mitä ne ovat ja oliko niissä ongelmia?

Taulupuolen tausta on alumiinia, jonka värjäsin. Tein sille eloksoinnin, eli anodisoinnin, jotta se olisi kestävämpää. Kuun pinta on helmen kuoriosaa. Ehkä ideaan helmen käytöstä vaikutti täällä koulullakin ollut helmikurssi. Löysin materiaalin muuten kitaranvalmistusliikkeestä ja hioin sen käsin. Kellon takapuolen maapallo on maalattu. Harkitsin myös siirtokuvan käyttöä, mutta päädyin maalaamaan sen käsin.

Ongelmia oli enemmän kellon taulupuolella. Sen molemmat levyt ovat isoja ja liikkuessaan ne hankautuvat toisiaan vasten. Alumiinioksidiahan käytetään myös hionta-aineena, joten se alkoi säröillä ja lopulta hioin pinnoitukset pois.

Taitavana tekijänä Torsti on myös kriittinen oman kellonsa suhteen. Hänen mielestään kaikki viimeistelyt eivät ole riittävän hyviä ja myös käsin tehdyt maalaukset olisivat voineet olla parempia. Maallikko sen sijaan pitää todellisena ihmeenä projektin toteuttamista annetussa aikataulussa, täydellisyyden vaatimusta on vaikea edes kuvitella.

Kaiken kaikkiaankin kellon taulupuolen toteuttaminen oli vaikeampaa. Sitten kun se oli ratkaistu, kääntöpuoli onnistui jo helpommin. Sehän oikeastaan vain seurasi kuunäkymää.

Juhla ja palkinto

Juhlapäivä, jossa kilpailun voittaja julkistettiin oli 24.10. Me olimme saaneet kuulla jo toukokuussa, että voittajalle soitetaan tiettynä päivänä, muut saavat arviot työstään sähköpostissa.

Torsti kertoo, että aika mukavalta tuntui nähdä ulkomaan suuntanumero tuona päivänä omassa puhelimessaan. Hän oli jossain vaiheessa ounastellut olevansa ehkä liian vanha palkittavaksi, vaikka tänä vuonna kilpailussa ei ollutkaan ikärajaa. Joskus kilpailuun ovat nimittäin voineet osallistua vain alle 25-vuotiaat. Torsti kertoo myös, että palkintosumma, jonka hän sai on 10 000 euroa. Se on tarkoitettu työvälineisiin ja ammattitaidon kehittämiseen. Torstin kello sen sijaan jäi turvallisesti A. Lange & Söhnen kassakaappiin. Sitä ei edes hän itse ole nähnyt sen koommin kun sen kilpailuun lähetti.

Matkustin edellisenä iltana Dresdeniin, jossa juhla pidettiin. Tänä vuonna siellä oli ehkä vielä tavallista suurempi juhla, koska A. Lange & Söhne täytti 25 vuotta. Vieraita vanhassa linnassa oli yli 100. Oli Langen uuden kellomallin julkistaminen ja monenlaista muuta juhlaohjelmaa, josta yhtenä tämä kilpailu. Siellä minä sitten seisoin lavalla, jossa itse vanha herra Walter Lange piti puheen. Aika paljon hän puhui. Mutta hän puhui saksaksi, niin että minä en ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään kun en osaa saksaa.

It-ammattilaisesta mikromekaanikoksi

Mutta miten sinusta tuli kilpailukellon valmistaja ja mikromekaniikan opiskelija? Oletko ollut rakentelevaa tyyppiä pienestä pitäen?

Kyllä minä olen kaikenlaista rakennellut, sellainen kiinnosti aina lukioikään asti. Mutta sitten alkoivat tietokoneet kiinnostaa. Rakenteluahan se niiden kanssa puuhastelukin oli, vaikkakaan ei materiaalista. Olen Turussa kasvanut ja ehkä on niin, että jos Turussa olisi aikanaan ollut jotakin mikromekaniikan koulutuksen tapaista, niin olisin hyvinkin saattanut lähteä sinne. Mutta kun ei ollut ja kun tietokoneet kiinnostivat, niin aloitin sitten tietotekniikan opiskelun yliopistossa, se oli jotenkin itsestään selvää. Opiskelin tutkinnon suunnilleen puoliksi, mutta sitten tapahtui niihin aikoihin aika tavanomainen liukuminen työelämään, kun imua sieltä puolelta oli.

Olen toiminut sekä isommissa firmoissa että itsenäisenä yrittäjänä, ohjelmoinut ja opettanut. Jossakin vaiheessa valokuvaus ja kuvankäsittely tuli mukaan, niin että olen opettanut myös niitä. Ja kyllä estetiikka on minulle tärkeää, kaikessa.

Entä sitten Kelloseppäkoulu ja mikromekaniikan opiskelu? Olitko harrastanut kelloja jo ennen tänne hakeutumistasi?

Ehkä minulla jonkinlainen pieni kelloharrastus on ollut. Kun esimerkiksi hankin nykyisen rannekelloni, tein ainakin vuoden ajan selvitystyötä hankintani tueksi. Kysyttäessä kuulemme, että Torstin ranteessa on saksalainen Limes merkkinen kello, jossa on sveitsiläinen koneisto ETA 7751.

Hakemiseni tänne kelloseppäkouluun oli kyllä monen yhteensattuman summa. Muistan hyvin yhden kahvilakeskustelun ystäväni kanssa, kun aloimme pyöritellä ajatusta siitä, mikä voisi olla ”eläkepäivien ammatti”. Mietimme, että kellosepän ammatti on hieno esimerkki siitä, miten tässä hurjaa kyytiä muuttuvassa nykymaailmassa jokin on pysynyt samanlaisena vuosisatoja. Ehkä myös minulla oli silloin sellainen tunne, että minun itseni olisi tehtävä jokin muutos, siksi tuollainen ajatus tuntui mukavalta. Oli ehkä jotakin merkkejä siitäkin, että it-alalla saattaisivat työt jossain vaiheessa vähetä. Aika paljon, ja ehkä ennen kaikkea, minua houkutti sellainen ajatus, että voisin joskus kokeilla työntekoa Keski-Euroopassa, ainakin jonkin aikaa. Olin saanut vaimonikin innostumaan siitä.

Aloin miettiä asiaa vähän tarkemmin ja katselin myös oppilaitoksia vähän sillä silmällä. Ajattelin, että mitään pelkästään käsityöammattia minun ei kannata aloittaa, jos haluan jotenkin hyödyntää sitä mitä jo osaan. Kelloseppäkoulu näytti hyvältä, koska siinä tuntuivat yhdistyvän monet minulle tärkeät kriteerit: koululla oli hyvä maine, koulun sijainti oli minulle hyvä ja täältä saisi ammatin, jota voisi harjoittaa myös itsenäisenä yrittäjänä. Ja sitten vielä sokerina pohjalla se, että täältä olisi mahdollisuuksia päästä Keski-Eurooppaan töihin. Paljon sattuman vaikutusta voi kyllä olla siinä, että hakuaika kouluun sattui muutaman viikon päähän. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hakuaika olisi ollut vaikka kymmenen kuukauden päässä tuosta ensimmäisestä innostuksestani.

Oletko kelloihin suuntautunut mikromekaanikko?

No, kun katselee kellojen valmistuksen nykytilaa, niin minusta suurin osa valmistusta on sellaista, että osat valmistetaan ainakin suureksi osaksi koneella ja viimeistely tehdään käsityönä. Ja siihen suuntaan se tulee varmaan myös kehittymään. Sellaisessa valmistuksessa voin hyödyntää sitä kompetenssia, joka minulla jo on. Myös kilpailukelloni valmistamisessa lähdin kokonaan siitä, että valmistin osat koneella ja viimeistelin ne käsityönä, eikä toisin päin.

Totta kai voisin mikromekaanikkona suuntautua myös muualle kuin kelloihin. Esimerkiksi lääketieteellisen teknologian ala voisi olla hyvinkin kiinnostava. Mutta silloin pärjäämiseni olisi enemmän 'yhden kortin varassa'. Ehkä minusta sitten tulee kelloseppä mikromekaanikon koulutuksella – ainakin tässä vaiheessa. Kellosepän ammatissa on se hyvä puoli, että sen harjoittaminen on täysin globaalia. Ja kelloseppä voi hyvin toimia itsenäisenä yrittäjänä.

Miltä lähitulevaisuutesi näyttää?

Minullahan on nyt tämä kolmas kouluvuosi kesken ja siihen kuuluu työharjoittelu ja lopputyö. Saattaa olla, että lähden muutamaksi viikoksi Langen tehtaalle harjoitteluun, mutta se ei ole vielä varmaa. Koko parin kuukauden harjoitteluajalle en voisi lähteä, se tulisi yksinkertaisesti liian kalliiksi. Viime kesänä, kun olin Voutilaisen ateljeessa me olimme Sveitsissä koko perhe, niin että se oli meille tavallaan myös yhteistä lomaa. Jos minä nyt lähtisin yksin pidemmäksi ajaksi Glashütteen, se olisi eri asia. Mutta nyt on vielä syksyä jäljellä ja minulla rästissä koulutöitä siltä ajalta, kun työstin kilpailukelloa.

Tämän kertoo haastateltavamme Torsti, jolla on keskimääräistä tiukempi syksy takanaan. Hän on jaksanut vastata kysymyksiimme syysflunssasta huolimatta. Siksi on aika katsoa kelloa, lopettaa haastattelu ja toivottaa hänelle vielä kerran onnea.